Tahinivillitys

Olen tänä kesänä hullaantunut kaikkeen, missä on tahinia. Hummusta, baba ganoushia, tahinipikkuleipiä...

Tahinilla maustettujen tahnojen ja dippien tehtailu on ollut vapauttavaa: blenderi vain pyörimään ja voilà! David Lebovitzin blogissa oli uskottavan oloinen baba ganoush -resepti, jonka mukaan sovelsin omani.

Baba ganoush


1 munakoiso
2-3 reilua ruokalusikallista tahinia
1 rkl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
ripaus chiliä
loraus oliiviöljyä
kourallinen korianterin lehtiä

Grillaa munakoisoa hetken aikaa 250-asteisen uunin yläosassa niin, että se alkaa hieman tummentua. Pistele sitten siihen haarukalla reikiä ja alenna uunin lämpötilaa 190 asteeseen. Anna munakoison kypsyä uunin keskiosassa noin 30 minuutin ajan.

Kun munakoiso on täysin kypsä ja pehmeä, ota se uunista ja anna jäähtyä hetken aikaa. Halkaise se ja kaavi "liha" irti kuorista. Laita kaikki aineet munakoison kanssa blenderiin ja anna käydä, kunnes tahna on tasaista.

Nauti leivän päällä tai dippinä.

Raparperiminttu

Se ei ole kasvi...

...vaan hillo!

Tämä juttu on tietenkin omistettu eräälle hirvittävän ilkeälle serkulleni, joka pari viikkoa sitten teki mintulla ja inkiväärillä maustettua raparperihilloa SALAA minun selkäni takana ja pakeni sitten paikalta jättäen jälkeensä vain tahmaiset hellanlevyt.

Kostoksi etsin käsiini raparperiminttuhillon ohjeen ja käytin sitä. Ymmärtääkseni ohje on alunperin Mysi Lahtisen. Olen kuitenkin niin itsevarma hilloaja, että uskalsin muunnella määriä ja keittoaikoja aika reippaalla kädellä tehdäkseni hillosta paremmin säilyvää.

Raparperiminttuhillo (1-2 tlk)

6-7 dl kuorittua ja pilkottua raparperia

2-4 dl sokeria

0,5 dl hienonnettua piparminttua

0,5 dl sitruunamehua

pari lasitölkkiä metallisilla kansilla

Lämmitä uuni 100 asteiseksi ja laita puhtaat lasitölkit suu ylöspäin ja metallikorkit sisäpuoli ylöspäin  steriloitumaan uuniin ritilän tai pellin päälle. Anna olla uunissa vähintään 20 minuuttia. 

Sillä välin valmista hillo: pese ja kuori raparperit, pilko ne pieneksi. Jos sinulla on vaaka, punnitse raparperit. Mittaa sen jälkeen sokeria niin, että sitä on 0,5-1 kertaa raparperin painon verran (eli sokeria puolesta kilosta kiloon per kilo raparperia). Itse tähtään yleensä hillotessa 0,75:een. Jos sinulla ei ole vaakaa, tee niin kuin minä tällä kertaa, eli yritä arvioida sokerin paino suhteessa raparperin painoon. Jos et jaksa miettiä, luota ohjeen raaka-aineluettelossa annettuihin määriin.

Laita kattilaan raparperit, sokeri ja hienonnettu piparminttu. Sekoita. Purista sitruunamehu ja kaada se joukkoon. Laita kattila hellalle, kiehauta ja anna poreilla hiljalleen kannen alla noin kahdenkymmenen minuutin ajan välillä sekoitellen. Lopuksi riko hieman raparperinpalojen rakennetta haarukalla vispaten.

Ota kuumat lasitölkit uunista ja aseta ne pöydälle astiapyyhkeen päälle. Varo koskettamasta purkkien tai kansien sisäosia. Kaada kuuma hillo varovasti kattilasta purkkeihin siten, että purkit täyttyvät piripintaan asti. Aseta kannet purkkien suulle ja kiristä ne parin minuutin kuluttua. 

Anna jäähtyä pöydällä, varastoi mielellään jääkaapissa. 

Jos tehtävä on suoritettu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, pitäisi hillopurkkien säilyä huoneenlämmössäkin useita kuukausia, mutta luultavasti iskit kuitenkin klähmäsormesi väärään aikaan väärään paikkaan!

Onko jossain täällä kahvila?

Ravintolapäivä.

Mikä ihana tekosyy leipoa kasapäin macaroneja...

... ja istua puun alla kahvilla koko päivä...

...pohtien tulevaa kesää.

Kuvat otti pikkusisko.

Kevätruokaa

On ehkä maailman suurin klisee kirjoittaa keväällä blogipostaus parsasta.

Kuitenkin se on niin hyvää....

Ystäväni luona vietetystä ranskalaisesta elokuvaillasta tulikin yllättäen italialainen ruokailta, ja söimme mm. parmesanilla höystettyä parsaa: pese parsat, leikkaa kuivat päädyt pois, keitä kunnes ovat kypsiä (mutta ei muhjuksi). Kaada vesi pois, lisää kattilaan reilusti voita ja hieman sitruunaa. Asettele lautaselle, raasta päälle parmesaania.

Nauti valkoviinin kanssa keväisen illan hämärtyessä.

Niçoise

Äitini, vanha ympäristöaktivisti, paasasi minulle äskettäin siitä, kuinka tonnikalan syöminen on murhaa. Olin kotona lomailemassa ja valmistimme lounassalaattia. Yritin tehdä salaatista nizzalaistyylistä yhdistämällä tonnikalaa kananmunaan, mutta äitini kieltäytyi jyrkästi hyväksymästä tonnikalaa lautaselleen - aluksi. Lopulta keittiössämme kaikui kuitenkin huokaus: no voishan sitä nyt pikkuisen, tämän kerran...

Taustalla näkyvä harhaoppisesti fetalla maustettu versio on siskoni. Se ei syö kananmunia.

Niin, ei sille mitään voi. Vaikka tonnikala on sukupuuton partaalla on siitä vaikeaa kieltäytyä. Nizzansalaatti on yksi lempisalaateistani, ja sorrun aina silloin tällöin ostamaan purkin tonnikalaa ihan vain kyseistä herkkua varten. Tätä voikin siis syystä kutsua syntisen hyväksi salaatiksi.

Nizzansalaatti (yksi annos)

vinaigrette: 

salottisipuli / pieni pala normisipulia

loraus punaviinietikkaa

loraus oliiviöljyä 

suolaa

pippuria

salaattiin:

salaatinlehtiä (niitä, mistä tykkäät)

muutama kirsikkatomaatti

reilu puoli purkkia tonnikalaa

1-2 keitettyä kananmunaa

oliiveja (kalamata)

muita kasviksia maun mukaan: kurkkua, varsiselleriä, paprikaa...

Valmista vinaigrette: hienonna sipuli silpuksi, sekoita se öljyn, viinietikan, suolan ja pippurin kanssa. Valmistele salaatin muut ainekset: pese vihannekset, revi salaatti, halkaise kirsikkatomaatit ja pilko mahdolliset muut kasvikset. Valuta tonnikalasta öljy pois ja leikkaa kananmuna lohkoiksi. Asettele ainekset mieleiselläsi tavalla salaattipedille, loiskuttele vinaigretteä pitkin poikin ja nauti!

Skonssit

Siskon kanssa asumisessa on se hyvä puoli, että toisinaan saattaa viitsiä hypätä reippaasti sängystä ylös valmistaa jotain hyvää aamupalaksi.

Skonssien valmistamiseen ei mene kauaa aikaa, pitää vain vaivautua tekemään ne. Tähän versioon ei tullut rusinoita tai muuta ylimääräistä, mutta yleisesti ottaen suosittelisin kuitenkin kaikille rusinaisia skonsseja, koska ne ovat parempia kuin rusinattomat!

Skonssit (aamupalaksi 2-3:lle hengelle)

2,5 dl vehnäjauhoa

2,5 dl grahamjauhoa

2 rkl sokeria

1,5 rkl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

85 g kovaa ja kylmää voita

2dl kermaa

(rusinoita tms)

voiteluun: maitoa

Laita uuni lämpiämään, tavoitelämpötila on 200 astetta.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi sekaan nopeasti voi läträämättä kuitenkaan liikaa, jotta voi ei sula (jos haluat hifistellä käytä nyppimiseen veistä, jolla "viiltelet" voin jauhoseokseen). Kun voi ja kuivat aineet ovat suunnilleen sekaisin lisää joukkoon kerma ja sekoita suurpiirteisesti, älä hämmentele yhtään enempää kuin on aivan välttämätöntä. Mahdolliset rusinat voi myös lisätä tässä vaiheessa.

Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle suorakaiteenmuotoinen kakku, jonka jaat veitsellä kuuteen osaan. Vedä osaset erilleen, voitele maidolla ja paista uunissa 20-30 minuuttia.

Tarjoile kermavaahdon, hillon, voin, juuston ja teen kanssa.

Kuva: Juulia Hokkanen

Kookospähkinöitä tässä mulla on...

Saimme siskon kanssa tuparilahjaksi peräti kolme kookospähkinää. Kaikki ovat menneet rikki, tavalla tai toisella.

Pienellä googlailulla selvisi, että kookospähkinä on helppoa avata.

1) Puhkaise esimerkiksi naulalla kuoressa olevista kolmesta "silmästä" se, joka on pehmeä ja antaa periksi.

2) Valuta neste ulos.

3) Ota veitsi.

4) Aseta kookospähkinä kyljelleen makaamaan pöydälle.

5) Ala koputella kookospähkinää veitsen hamarapuolella napakoin, muttei kovin rajuin iskuin. Koputtele siten, että iskut osuvat kookospähkinän  "päiväntasaajalinjaan". Pyöritä kookospähkinää hitaasti ympäri. Kun olet kiertänyt kookospähkinän pari, kolme kertaa, alkaa kuori rakoilla ja se halkeaa lopulta kokonaan.

Avasin yhden pähkinöistä menestyksellisesti tällä metodilla. Se meni samaan smoothieen kuin toinen niin ikään tuparilahjaksi saaduista mangoista.

Mitä kahdelle muulle kookospähkinälle tapahtui? No, toinen räjähti itsestään auki työpöydälläni ollessani yliopistolla. Muutama moniste tuhoutui ja koko huone oli tahmeiden roiskeiden peitossa. Se oli hajusta päätellen alkanut käymään. Kolmaskin alkoi rakoilla, eikä sen sisällä ollut enää nestettä, joten se päätyi roskikseen pilaantuneena. Kannattaa siis olla tarkkana kookospähkinöiden tuoreuden kanssa: ostettaessa on hyvä tarkistaa, että pähkinän sisällä hölskyy ja sitten käyttää ostos pikimmiten.

Hauskaa kookoksien kanssa oli joka tapauksessa, vastoinkäymisistä huolimatta!

kuvat: Juulia Hokkanen

Kesäkurpitsat uunissa

Viime aikoina olen syönyt oikeastaan pelkkää kesäkurpitsaa, sillä sitä oli yllättäen kertynyt jääkaappiini useampi kilo. Pian aion vaihtaa punajuuriin, mutta sitä ennen jaan vielä tämän kesäkurpitsaohjeista parhaimman!

Belgialainen ystäväni Chloe paistoi kesällä uunissa ricottapäällysteisiä kesäkurpitsoita. En ole ihan varma siitä, mitä mausteseosta hän käytti - eikä ole hänkään, koska sävelsi ohjeen päästään ja unohti sen saman tien. Itse päädyin parin kokeilun jälkeen alla olevaan reseptiin.

Ricottapäällysteiset kesäkurpitsat

pienehköjä kesäkurpitsoita

oliiviöljyä

ricottaa

sipulia

persiljaa

suolaa 

pippuria

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Pese ja halkaise kahtia kesäkurpitsat. Valele ne oliiviöljyllä, ripottele leikkauspinnalle hieman suolaa ja laita uuniin. 

Kuori ja silppua sipuli. Kuullota paistinpannulla, kunnes se on kypsää. Silppua persilja. Sekoita ricottaan kuullotettu sipuli, persiljasilppu, sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Ota kesäkurpitsat uunista, levitä niille ricottapäällystettä ja laita takaisin uuniin, kunnes ne ovat kypsiä.

Tarjoa esimerkiksi tuoreella mintulla maustetun kinoan kanssa.

Hyvä vohveli, paha vohveli

Blogissa on ollut hiljaista ensin opiskelu-, sitten muutto-, ja lopulta matkustuskiireiden vuoksi. Kesänvietto Belgiassa on tarjonnut useammankin aiheen bloginpitoon, mutta jostakin syystä en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Nyt kaikki kuitenkin muuttuu, sillä on aika suuren.... VOHVELIPOSTAUKSEN!

Olin pitkään sitä mieltä, ettei kuuluisista belgialaisista vohveleista ole mihinkään. Ostelin niitä silloin tällöin (ensimmäisen itse asiassa jo kolme vuotta sitten) ja heitin muutaman haukkauksen jälkeen lähimpään roskikseen. Yllä olevassa kuvassa on Gentissä syömäni vohveli, jonka jälkeen päätin, etten enää ikinä koske mihinkään niin äklönmakeaan. Vohvelihan on aika kova ja paksu, mutta sisältä tahmainen, lähes raaka, ja sitä lähemmin tarkastellessaan voi huomata, että taikinan sisällä on puoliksi sulaneita sokerinpaloja...

Pian Gentissä koetun sokerishokin jälkeen luin kuitenkin Wikipediasta vohveliartikkelin, jonka mukaan on olemassa kaksi erilaista belgialaista vohvelia. Aikaisemmin syömäni vohvelit olivat tyyppiä "liégeoise", tuntomerkeinään pyöreähkö muoto ja sokeripalat sisuksissa. Varsinaiset belgialaiset vohvelit, "Gaufres de Bruxelles" sen sijaan ovat suorakaiteen muotoisia, vähemmän makeita, ja ne tarjoillaan usein tomusokerilla.

Olihan minun sitten kokeiltava. Ja kyllä - Belgiassa saa hyviäkin vohveleita! Brysseliläinen vohveli on liégeläistä serkkuaan vähäeleisempi ja mielestäni myös ohuempi, rapea päältä ja kypsä sisältä. Se ei ehkä loppupeleissä ole kovin erilainen kuin kotoiset sydänvohvelit, ehkä hivenen tukevampi rakenteeltaan ja muodoltaan.

Nyt, kun olen perusteellisesti tutkinut belgialaisen vohvelin olemusta, voin kevein mielin lähteä reilun viikon päästä kohti Suomea. Äiti, pistä vohvelirauta lämpiämään!

Muikkusuu

Kasvissyöjänä olen melko hukassa kaikkien sellaisten syötävien asioiden kanssa, jotka ovat joskus liikkuneet ja hengittäneet, mutta jotka on sittemmin tapettu. Näin siis vaikka periaatteessa syönkin kalaa.

Päätinkin haastaa itseni ja marssin kauppahallin kalatiskille. Siellä oli monenlaista otusta, ostereita, nieriää ja miekkavalasta (tai, no, kuka noita nyt tuntee). Huolellisen harkinnan jälkeen päädyin kotimaiseen muikkuun - ennen kaikkea siksi, etteivät pienet kalat ole yhtä pelottavia kuin isot. Valitsin valmiiksi peratun file-version, jottei siirtymä marketin tonnikalapurkkivalikoimasta kalatiskille olisi liian suuri.

Kierittelin muikut ruisjauhossa, joka olisi kyllä saanut olla hienompaa - minulla oli kaapissani jostakin syystä karkeaa ruisjauhoa, jossa on mukana isoja jyvänpalasia. Ripottelin kalojen päälle hieman suolaa ja paistoin niitä runsaassa voissa pannulla 3-4 minuuttia molemmin puolin. Olin yllättynyt: voiko joku ruoka olla näin yksinkertaista?

Söin fisut perunamuusin ja tillillä maustetun kermaviilikastikkeen kanssa. Ne olivat hyviä! Kiitos muikut!

Kimbap - korealainen ystävätär

Monet rakastavat riisin ja norin liittoa, mutta vain harvoilla on kestävyyttä stressata sushin sadasta säännöstä. Onneksi on kimbap! Korealaiset eivät jaksa syynätä ruuanlaiton jokaista yksityiskohtaa, kuten japanilaiset, mutta tulos on silti herkullinen.

Ystäväni JuYoun kunnioitti minua vierailullaan Euroopan-kiertueensa lopussa. Olin jo kauan himoinnut kimbapia, mutta olin liian epävarma ryhtyäkseni hankeeseen yksin. Osoittautui kuitenkin, ettei hermoiluun olisi ollut syytä. Meillä ei ollut sushimattoa, riisiviinietikkaa eikä edes sushiriisiä (säästösyistä), mutta eipä tuo juuri menoa haitannnut.

Opinel-veitsi pelastaa.

Hups!

Nyt alkaa sujua.

Kimbap - näin me sen teimme

noriarkkeja

sushi- tai puuroriisiä

porkkanaa

kurkkua

kananmunia

kasvisöljyä

majoneesia

tonnikalaa

etikkaa (meillä vanhaa punkkua)

sokeria

suolaa

soijakastiketta

seesaminsiemeniä

Huuhtele riisi huolellisesti. Keitä se niukassa vedessä (kaada riisi kattilan pohjalle ja lisää vettä kunnes se yltää rystysiisi asti, kun asetat avoimen kämmenesi lepäämään litteänä riisin päälle). Vettä voi lisätä keittämisen aikana tarpeen mukaan. Tärkeintä on, että riisistä tulee tahmeaa, joten vettä ei saa olla liikaa kerrallaan.

Sekoita riisiin hieman etikkaa ja, jos haluat, ripaus sokeria. Anna riisin jäähtyä. Suikaloi porkkana ja kurkku hyvin ohuiksi viipaleiksi (sanoisinko mallia julienne). Tee munakas: riko kananmunien rakenne ja lisää joukkoon pari ruokalusikallista vettä sekä ripaus suolaa ja sokeria, paista öljytyllä pannulla. Suikaloi munakaskasvisten tapaan. 

Ota noriarkki ja aseta se leivinlaudalle oikein päin (pakkauksessa neuvotaan, miten). Taputtele arkille ohut, mutta peittävä kerros tahmeaa riisiä, jätä yläreunaan parin sentin tyhjä liimausvara. Asettele täytteet pitkittäin riisin päälle muutaman sentin päähän arkin alareunasta: kurkku-, porkkana- ja munakasssuikaleita, majoneesijuova sekä tonnikalaraita. Ota kiinni arkin alareunasta ja rullaa tukevalla otteella mahdollisimman tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla poikittain terävällä veitsellä ison suupalan kokoisiksi viipaleiksi (käytä apuna noriarkin raitoja). 

Nauti kimbap soijakastikkeen, seesaminsiementen ja vihreän teen kera.

Every day, 4ever

Nyt, kun helmikuun viides ja koko helmikuukin ovat onnellisesti ohitse, on aika leipoa... runebergintorttuja! Tähän pätee mielestäni sama sääntö kuin ystävänpäivään: ystävyyttä voi juhlistaa ihan minä päivänä huvittaa. En usko, että Fredrika sanoi Johan Ludvigille, että tänään ei ole sinun päiväsi, tänään en tee torttuja. Luulen, että Fredrika sanoi: "Beibi, ai lav juu," ja leipoi sille ukolle niitä sen herkkuja!

Leivoin runebergintortut Hyvää Ruokahalua! -leivontakirjan ohjeen mukaan, mutta lisäsin kostutuksen omin päin, koska se on tietysti olennaisin osa koko leivoksessa. Tämän ohjeen ansiona on kuitenkin jo paistamisen yhteydessä lisätty hillonokare, joka takaa muhevan suutuntuman. Jos tortut laittaa yön yli jääkaappiin peltirasiassa, tekeytyvät maku ja kosteus hyvinkin miellyttävään suuntaan.

Runebergintortut
150g voita
1dl sokeria
0,5dl fariinisokeria
2 kananmunaa
1,5dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja / piparinmurusia
1 dl mantelirouhetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl kermaa
vadelmahilloa

päälle:
vadelmahilloa
tomusokeria + vettä & sitruunamehua

kostutus:
1 osa arrakkipunssia ja 1 osa vettä

Vaahdota voi ja sokerit, vatkaa kananmunat joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuiva-aineseos ja kerma voi-sokeri-kananmuna-seokseen. Annostele taikina paperivuokiin (n. 12). Paina (jauhotetulla) sormella kuoppa jokaiseen torttuun ja laita kuoppaan pieni nokare hilloa.
Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna torttujen jäähtyä, ota ne pois paperivuoistaan ja koristele sitten vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella tavalliseen tapaan. Kostuta tortut punssi-vesi seoksessa siten, että kaadat kostuketta lautasen pohjan peitoksi ja asettelet tortut sitten lautaselle istumaan.

Köyhän ja kipeän opiskelijan chili

Tässä keittiössä on viime aikoina ollut hiljaista kahdesta syystä: (1) kuun alussa rahani katosivat tililtä salaperäisesti, eikä minulla ole ollut varaa inspiroitua ruuanlaitosta ja (2) olen jo kolmatta viikkoa kipeänä, enkä ole jaksanut inspiroitua oikein mistään muusta kuin akateemisen kyykän mm-kisoista, joissa heiluttelin karttua niin antaumuksella, että tulin tietysti entistäkin kipeämmäksi.

Teetä ja puuroa jaksaa putkeen kuitenkin vain rajallisen ajan ennen kuin alkaa kaipaamaan jotakin tujakampaa. Mihinkään eeppiseen ponnistukseen eivät voimat eivätkä rahatkaan olisi silti riittäneet, niinpä päätin, että Wikipedian kuvaus chili con carnesta on oikein osuva: "Traditional versions are made, minimally, from chili peppers, garlic, onions, and cumin, along with chopped or ground beef. Beans and tomatoes are frequently included." Kasvissyöjänä korvasin lihan soijarouheella, mutta oikeastaan senkin olisi voinut jättää pois.


Chili sin carne (kaksi annosta)


puoli tölkkiä kidney-papuja
hieman kikherneitä (tölkistä tai itse lioteltuja ja keiteltyjä)
0,5 dl soijarouhetta
öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 punaista chiliä
pari hyppysellistä jeeraa (juustokuminaa)
tölkillinen murskattua tomaattia
suolaa


Kuumenna öljy ja kuullota pilkottua sipulia kunnes se alkaa pehmitä. Lisää silputtu valkosipuli ja chili, hämmennä hetki. Sekoita joukkoon tomaattimurska, jeera, pavut ja soijarouhe. Anna hautua kannen alla 10-20 minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Tarkista suola, tarjoile riisin kera.

Voimakeittoa

Tämä postaus minun kuuluisi tehdä syksyllä, sillä alla esittäytyvä keitto syntyi ensimmäistä kertaa, kun kotona "korjasimme satoa" kasvimaalta, eli pelastimme viimeiset perunat, porkkanat ja punajuuret maan uumenista ennen kuin lumi peitti kaiken. Kyseisestä syksystä on jo useampi vuosi aikaa, mutta muistan yhä sen tunnelman, kun perhe palasi sisälle hämärän laskeutuessa, sormet mullassa ja kohmeessa. Ja sitten sytytettiin lamput ja tehtiin tosi hyvää keittoa kasvimaalta haalitusta saaliista.

Punajuuri-porkkana-perunakeitto (kahdelle)

4-5 pientä punajuurta

5 pienehköä perunaa

yksi keskikokoinen porkkana

yksi pienehkö sipuli

puolikas kasvisliemikuutio

maitoa

kermaa

suolaa

valkopippuria

sokeria / hunajaa

Pilko kasvikset (punajuuret hyvin pieneksi) ja laita kattilaan. Lisää vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Laita kasvikset liedelle porisemaan kansi päällä. Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta. Sekoita joukkoon maitoa, kunnes keitto on sopivan paksuista. Lisää vielä loraus kermaa, mausta suolalla ja pippurilla sekä ripauksella sokeria tai hunajaa.

Tarjoile raejuuston sekä tuoreen leivän kera.

Kermaa ja tatteja

Kävin jokin aika sitten vaa'alla ja kauhistuin, kun paino oli päässyt putoamaan. Koska tukeva takamus ja lihaisat lanteet lämmittäisivät mukavasti talvipakkasilla, päätin aloittaa lihotuskuurin.

Kasvissyöjälle ja opiskelijalle pulskistuminen ei kuitenkaan ole mikään simppeli juttu. Suklaa ja juusto ovat kalliita, eikä kaloreita säästävä täydellinen liikkumattomuuskaan ole vaihtoehto, jos mielii välttää niska- ja selkäkipuja. Onneksi sentään kerma on halpaa, ja siitä saa hetkessä loihdittua vaikka minkälaisen kaloripommikastikkeen. Kannattaa ostaa kuohukermaa, koska siinä on täydet 35% rasvaa. Kun ottaa esiin vielä pakastepinaattia ja kotoa tuotuja kuivattuja tatteja, saa pasta pian kuninkaallisen seuralaisen!

Kermainen tatti-pinaattipasta (yhdelle)

iso kourallinen kuivattuja tatteja

öljyä

pieni sipuli

reilu desilitra kuohukermaa

50-100 g pakastepinaattia

suolaa

valkopippuria

hippunen kasvisliemikuutiota

Liota tatteja mielellään useampi tunti, mutta puolisen tuntiakin riittää hätätapauksessa. Pilko sieniä hieman, ei kuitenkaan aivan murusiksi. Kuullota hienonnettu sipuli öljytilkassa miedolla lämmöllä, lisää joukkoon sienet ja kuullota vielä hetki. Lisää kerma ja mielellään jo hieman sulanut pakastepinaatti. Mausta kasvisliemikuutiolla, valkopippurilla ja tarpeen mukaan suolalla. 

Keitä pasta al denteksi. Sekoita kuuman tattikastikkeen kanssa, tarkista vielä suola ja syö vaikka suoraan pannulta.

Afrikkalainen alku 2011

Joululomalla täytyy aina lukea jokin kaunokirjallinen teos, ja tällä kertaa luin Alex Haleyn Juuret. Romaanin tarina perustuu löyhästi Haleyn oman suvun vaiheisiin 1700-luvun Gambiasta 1900-luvun Yhdysvaltoihin saakka. 

Lukuisten muiden avujensa lisäksi teos inspiroi ruuanlaittoa: ennen kuin orjakauppiaat kidnappaavat puunhakkuumatkalla olleen 16-vuotiaan Kunta Kinten, ehditään Juffuren kylässä syödä monta annosta äidin valmistamaa maapähkinämuhennosta. Niinpä minun olikin pian turvauduttava Googleen, josta löysin useammankin ohjeen haulla "peanut stew". Kyseessä on ilmeisesti perinteinen Länsi-Afrikkalainen ruoka, johon voi lisätä miltei mitä tahansa kasviksia, ja jota voidaan valmistaa sekä lihalla että ilman. Tärkeimmät ainesosat lienevät maapähkinät ja maapähkinävoi (jota minulla ei muuten ollut, joten tyydyin vain käyttämään reilummin hienonnettuja maapähkinöitä). Lisäksi veikkaisin, että inkivääri ja chili (tai cayannepippuri) ovat tärkeässä roolissa.

Seuraava ohje on muunneltu versio The Congo Cookbookista löytyvästä Groundnut Stew -reseptistä:

Maapähkinämuhennos kahdelle

yksi bataatti

yksi keskikokoinen sipuli

valkosipulin kynsi

öljyä

tomaattimurskaa / tomaatteja

kaalia / joitakin muita kasviksia (esim. munakoiso)

kidney-papuja / muita papuja / ei papuja ollenkaan

okraa tai jauhoja

kasvisliemikuutio

suolaa

tuoretta inkivääriä

chilipaprikoita

tuoretta korianteria

1-3 dl maapähkinöitä

maun mukaan maapähkinävoita / hyvin hienonnettuja, paahdettuja ja kuorettomia maapähkinöitä

Kuullota öljyssä hienonnettu sipuli ja valkosipuli, lisää hienonnetut chilit (niin monta kuin uskallat) ja kuullota vielä hetki. Lisää pilkotut kasvikset (bataattikuutiot kannattaa esikypsentää) ja sekoita. Lisää tomaattimurskaa niin, että kasvikset voivat kypsyä sen porinassa. Murenna mukaan puolikas kasvisliemikuutio ja lisää myös raastettua inkivääriä makusi mukaan. Sekoita muhennokseen vielä maapähkinävoi sekä mahdolliset pavut ja lisää hieman vettä, jos seos meinaa kuivua. Anna hautua kannen alla hiljalleen poristen, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Paahda maapähkinöitä hetki 180 asteisessa uunissa. Ota ulos heti, kun ne alkavat tuoksua. Anna jäähtyä hetki, hieroskele käsien välissä kunnes kuoret irtoavat. Puhalla kuoret pois joko omin keuhkoin tai pienitehoisella hiustenkuivaajalla. Rouhi maapähkinät veitsellä tai monitoimikoneella. (VAROITUS: Tämä menetelmä on täysin amatöörinen ja omakehittelemäni, ei takuita mistään.)

Suurusta muhennos joko okralla tai jauhoilla. Lisää maapähkinärouhe muhennokseen kypsennyksen loppuvaiheessa, tarkista suola ja mahdollisesti pippuri. Juuri ennen tarjoilua saksi sekaan tuoretta korienteria.

Tarjoile riisin kanssa. Lisukkeina toimivat tuore korianteri sekä keitetyt kananmunat tai scrambled eggs.

Lomalle!

Tentit ja esseet on tältä syksyltä selätetty, joten on aika avata pullo olutta. Mutta mitä oluelle kaveriksi? Improvisoin papuisan salaatin ja etsin netistä kevyen leffan.

 Papusalaatti yhdelle

n. 1/3 purkillista kidney-papuja

2 kananmunaa

5-10 kalamata-oliivia

1-2 sellerinvartta

oliiviöljyä

suolaa 

hieman pippuria

muutama tippa makeahkoa chilikastiketta

(minä käytin Santa Marian Chili&Garlic Saucea)

Huuhtele pavut huolellisesti limaisesta säilykeliemestään (hyi!). Keitä kananmunat koviksi. Pilko kananmunat, sellerinvarret ja oliivit. Sekoita kaikki aineet keskenään, tarkista maku. Anna muhia hetki jääkaapissa ennen nauttimista. Tarjoile vaalean oluen kanssa.

Ensi kerralla saatan kokeilla lisätä salaattiin esimerkiksi majoneesia ja sipulia.

Lian talvinen kurpitsajuustokakku

Jos amerikkalaiset jotakin rakastavat, niin ainakin kakkuja. Ja jos joku tietää, miten kakkuja tehdään, se on amerikkalainen ystäväni Lia. Kerran hän leipoi tämän upean juustokakun, enkä ole sen koommin saanut sitä mielestäni. Viimein keksin pyytää reseptiä ja pääsin nauttimaan marraskuun pimeyteen iskevästä lempeän piparisesta makusta.

Resepti kuuluu kutakuinkin näin:

POHJA - sekaisin monitoimikoneessa

keksejä (digestive)

voita

sitruunaa

TÄYTE - vatkaa kaikki sekaisin

n. 500g suolatonta / hyvin vähäsuolaista tuorejuustoa

(uunissa) kypsennettyä, soseutettua kurpitsaa (käytin ehkä pari, kolme desiä)

2-3 kananmunaa

n.150 g sokeria

maun mukaan: vaniljasokeria, neilikkaa, muskottia, kanelia, inkivääriä

Painele irtoreunaisen vuoan pohjalle leivinpaperista leikattu ympyrä. Painele sen päälle keksipohja. Kaada vuokaan vielä tuorejuustotäyte ja paista noin tunti matalalla lämmöllä (175 astetta?). Lian sanoin: "It should kind of dry out instead of cooking quickly. Take it out when the middle is flan-like, but not soupy. Cool, eat."

P.S. Juulia-siskolle kiitos häikäisevistä kakkukuvista!

Paahdettu kurpitsa-feta-salaatti

Olen alkanut lukea Voisilmäpeliä-blogia, ja tämä resepti perustuu sieltä löytyvään paahdetun kurpitsa-feta-linssisalaatin ohjeeseen. Jätin linssit pois, koska minulla on traumoja linssisalaateista, lisäsin sen sijaan krutonkeja antamaan ruokaisuutta. Kurpitsahan on taivaallisen herkullista, ja halloween-näyteikkunoiden edessä kuolatessa iski niin kova kurpitsanhimo, että oli pakko käväistä kauppahallissa hakemassa pala.

Näin se syntyy:

kurpitsaa
oliiviöljyä
juustokuminaa
paprikajauhetta
chiliä (jee, pääsin taas harjoittelemaan!)
suolaa
mustapippuria

salaatinlehtiä
fetaa
leipää
kurpitsansiemeniä

oliiviöljyä
sitruunaa
suolaa
pippuria

Sekoita kuorittu ja kuutioitu kurpitsa pellillä käsin läträten oliiviöljyn, juustokuminan, paprikajauheen, pieneksi silputun chilin, suolan ja pippurin kanssa. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 20 minuutin ajan, kääntele kurpitsanpaloja välillä.

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla ilman suolaa (itse en löytänyt lähikaupasta kuin valmiiksi paahdettuja ja suolattuja, ideaalitapauksessa ostaisin kuitenkin käsittelemättömiä). Paahda leipäkuutioita pannulla, mahdollisesti öljyn, suolan ja mausteiden kanssa. Sekoita salaatinkastike oliiviöljystä, sitruunasta, suolasta ja pippurista.

Koosta salaatti lautaselle salaatinlehdistä, kurpitsakuutioista, fetasta, paahdetuista kurpitsansiemenistä, krutongeista ja kastikkeesta.

Yksinäisen yön omenat

On myöhäinen sunnuntai-ilta, sade rummuttelee ontosti ikkunaa. Olen yksin. Onneksi talosta löytyy pari valkeaa kuulasta sekä rusinoita, siirappia, kanelia ja voita.

Jos on opiskelija eikä omista omenaporaa, niin kuorimaveitsellä saa pyöriteltyä siistit onkalot. Sinne vaan täytteitä maun mukaan ja sitten uuniin 200 asteeseen reiluksi pariksikymmeneksi minuutiksi.

Vaniljakastike on nopea tehdä: kuumennetaan haluttu määrä maitoa, suurustetaan se perunajauholla tai maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan, lisätään vaniljasokeria mausteeksi ja makeutukseksi ja lopulta ei-kiehuvaan kastikkeeseen vispataan muna niin vimmatulla voimalla ettei se varmasti ehdi alkaa hyytyä ennen aikojaan.

Et voilá, täydellisen lohdullinen nautinto on valmis!