Tahinivillitys

Olen tänä kesänä hullaantunut kaikkeen, missä on tahinia. Hummusta, baba ganoushia, tahinipikkuleipiä...

Tahinilla maustettujen tahnojen ja dippien tehtailu on ollut vapauttavaa: blenderi vain pyörimään ja voilà! David Lebovitzin blogissa oli uskottavan oloinen baba ganoush -resepti, jonka mukaan sovelsin omani.

Baba ganoush


1 munakoiso
2-3 reilua ruokalusikallista tahinia
1 rkl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
ripaus chiliä
loraus oliiviöljyä
kourallinen korianterin lehtiä

Grillaa munakoisoa hetken aikaa 250-asteisen uunin yläosassa niin, että se alkaa hieman tummentua. Pistele sitten siihen haarukalla reikiä ja alenna uunin lämpötilaa 190 asteeseen. Anna munakoison kypsyä uunin keskiosassa noin 30 minuutin ajan.

Kun munakoiso on täysin kypsä ja pehmeä, ota se uunista ja anna jäähtyä hetken aikaa. Halkaise se ja kaavi "liha" irti kuorista. Laita kaikki aineet munakoison kanssa blenderiin ja anna käydä, kunnes tahna on tasaista.

Nauti leivän päällä tai dippinä.

Kevätruokaa

On ehkä maailman suurin klisee kirjoittaa keväällä blogipostaus parsasta.

Kuitenkin se on niin hyvää....

Ystäväni luona vietetystä ranskalaisesta elokuvaillasta tulikin yllättäen italialainen ruokailta, ja söimme mm. parmesanilla höystettyä parsaa: pese parsat, leikkaa kuivat päädyt pois, keitä kunnes ovat kypsiä (mutta ei muhjuksi). Kaada vesi pois, lisää kattilaan reilusti voita ja hieman sitruunaa. Asettele lautaselle, raasta päälle parmesaania.

Nauti valkoviinin kanssa keväisen illan hämärtyessä.

Kesäkurpitsat uunissa

Viime aikoina olen syönyt oikeastaan pelkkää kesäkurpitsaa, sillä sitä oli yllättäen kertynyt jääkaappiini useampi kilo. Pian aion vaihtaa punajuuriin, mutta sitä ennen jaan vielä tämän kesäkurpitsaohjeista parhaimman!

Belgialainen ystäväni Chloe paistoi kesällä uunissa ricottapäällysteisiä kesäkurpitsoita. En ole ihan varma siitä, mitä mausteseosta hän käytti - eikä ole hänkään, koska sävelsi ohjeen päästään ja unohti sen saman tien. Itse päädyin parin kokeilun jälkeen alla olevaan reseptiin.

Ricottapäällysteiset kesäkurpitsat

pienehköjä kesäkurpitsoita

oliiviöljyä

ricottaa

sipulia

persiljaa

suolaa 

pippuria

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Pese ja halkaise kahtia kesäkurpitsat. Valele ne oliiviöljyllä, ripottele leikkauspinnalle hieman suolaa ja laita uuniin. 

Kuori ja silppua sipuli. Kuullota paistinpannulla, kunnes se on kypsää. Silppua persilja. Sekoita ricottaan kuullotettu sipuli, persiljasilppu, sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Ota kesäkurpitsat uunista, levitä niille ricottapäällystettä ja laita takaisin uuniin, kunnes ne ovat kypsiä.

Tarjoa esimerkiksi tuoreella mintulla maustetun kinoan kanssa.

Muikkusuu

Kasvissyöjänä olen melko hukassa kaikkien sellaisten syötävien asioiden kanssa, jotka ovat joskus liikkuneet ja hengittäneet, mutta jotka on sittemmin tapettu. Näin siis vaikka periaatteessa syönkin kalaa.

Päätinkin haastaa itseni ja marssin kauppahallin kalatiskille. Siellä oli monenlaista otusta, ostereita, nieriää ja miekkavalasta (tai, no, kuka noita nyt tuntee). Huolellisen harkinnan jälkeen päädyin kotimaiseen muikkuun - ennen kaikkea siksi, etteivät pienet kalat ole yhtä pelottavia kuin isot. Valitsin valmiiksi peratun file-version, jottei siirtymä marketin tonnikalapurkkivalikoimasta kalatiskille olisi liian suuri.

Kierittelin muikut ruisjauhossa, joka olisi kyllä saanut olla hienompaa - minulla oli kaapissani jostakin syystä karkeaa ruisjauhoa, jossa on mukana isoja jyvänpalasia. Ripottelin kalojen päälle hieman suolaa ja paistoin niitä runsaassa voissa pannulla 3-4 minuuttia molemmin puolin. Olin yllättynyt: voiko joku ruoka olla näin yksinkertaista?

Söin fisut perunamuusin ja tillillä maustetun kermaviilikastikkeen kanssa. Ne olivat hyviä! Kiitos muikut!

Kimbap - korealainen ystävätär

Monet rakastavat riisin ja norin liittoa, mutta vain harvoilla on kestävyyttä stressata sushin sadasta säännöstä. Onneksi on kimbap! Korealaiset eivät jaksa syynätä ruuanlaiton jokaista yksityiskohtaa, kuten japanilaiset, mutta tulos on silti herkullinen.

Ystäväni JuYoun kunnioitti minua vierailullaan Euroopan-kiertueensa lopussa. Olin jo kauan himoinnut kimbapia, mutta olin liian epävarma ryhtyäkseni hankeeseen yksin. Osoittautui kuitenkin, ettei hermoiluun olisi ollut syytä. Meillä ei ollut sushimattoa, riisiviinietikkaa eikä edes sushiriisiä (säästösyistä), mutta eipä tuo juuri menoa haitannnut.

Opinel-veitsi pelastaa.

Hups!

Nyt alkaa sujua.

Kimbap - näin me sen teimme

noriarkkeja

sushi- tai puuroriisiä

porkkanaa

kurkkua

kananmunia

kasvisöljyä

majoneesia

tonnikalaa

etikkaa (meillä vanhaa punkkua)

sokeria

suolaa

soijakastiketta

seesaminsiemeniä

Huuhtele riisi huolellisesti. Keitä se niukassa vedessä (kaada riisi kattilan pohjalle ja lisää vettä kunnes se yltää rystysiisi asti, kun asetat avoimen kämmenesi lepäämään litteänä riisin päälle). Vettä voi lisätä keittämisen aikana tarpeen mukaan. Tärkeintä on, että riisistä tulee tahmeaa, joten vettä ei saa olla liikaa kerrallaan.

Sekoita riisiin hieman etikkaa ja, jos haluat, ripaus sokeria. Anna riisin jäähtyä. Suikaloi porkkana ja kurkku hyvin ohuiksi viipaleiksi (sanoisinko mallia julienne). Tee munakas: riko kananmunien rakenne ja lisää joukkoon pari ruokalusikallista vettä sekä ripaus suolaa ja sokeria, paista öljytyllä pannulla. Suikaloi munakaskasvisten tapaan. 

Ota noriarkki ja aseta se leivinlaudalle oikein päin (pakkauksessa neuvotaan, miten). Taputtele arkille ohut, mutta peittävä kerros tahmeaa riisiä, jätä yläreunaan parin sentin tyhjä liimausvara. Asettele täytteet pitkittäin riisin päälle muutaman sentin päähän arkin alareunasta: kurkku-, porkkana- ja munakasssuikaleita, majoneesijuova sekä tonnikalaraita. Ota kiinni arkin alareunasta ja rullaa tukevalla otteella mahdollisimman tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla poikittain terävällä veitsellä ison suupalan kokoisiksi viipaleiksi (käytä apuna noriarkin raitoja). 

Nauti kimbap soijakastikkeen, seesaminsiementen ja vihreän teen kera.

Köyhän ja kipeän opiskelijan chili

Tässä keittiössä on viime aikoina ollut hiljaista kahdesta syystä: (1) kuun alussa rahani katosivat tililtä salaperäisesti, eikä minulla ole ollut varaa inspiroitua ruuanlaitosta ja (2) olen jo kolmatta viikkoa kipeänä, enkä ole jaksanut inspiroitua oikein mistään muusta kuin akateemisen kyykän mm-kisoista, joissa heiluttelin karttua niin antaumuksella, että tulin tietysti entistäkin kipeämmäksi.

Teetä ja puuroa jaksaa putkeen kuitenkin vain rajallisen ajan ennen kuin alkaa kaipaamaan jotakin tujakampaa. Mihinkään eeppiseen ponnistukseen eivät voimat eivätkä rahatkaan olisi silti riittäneet, niinpä päätin, että Wikipedian kuvaus chili con carnesta on oikein osuva: "Traditional versions are made, minimally, from chili peppers, garlic, onions, and cumin, along with chopped or ground beef. Beans and tomatoes are frequently included." Kasvissyöjänä korvasin lihan soijarouheella, mutta oikeastaan senkin olisi voinut jättää pois.


Chili sin carne (kaksi annosta)


puoli tölkkiä kidney-papuja
hieman kikherneitä (tölkistä tai itse lioteltuja ja keiteltyjä)
0,5 dl soijarouhetta
öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 punaista chiliä
pari hyppysellistä jeeraa (juustokuminaa)
tölkillinen murskattua tomaattia
suolaa


Kuumenna öljy ja kuullota pilkottua sipulia kunnes se alkaa pehmitä. Lisää silputtu valkosipuli ja chili, hämmennä hetki. Sekoita joukkoon tomaattimurska, jeera, pavut ja soijarouhe. Anna hautua kannen alla 10-20 minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Tarkista suola, tarjoile riisin kera.

Voimakeittoa

Tämä postaus minun kuuluisi tehdä syksyllä, sillä alla esittäytyvä keitto syntyi ensimmäistä kertaa, kun kotona "korjasimme satoa" kasvimaalta, eli pelastimme viimeiset perunat, porkkanat ja punajuuret maan uumenista ennen kuin lumi peitti kaiken. Kyseisestä syksystä on jo useampi vuosi aikaa, mutta muistan yhä sen tunnelman, kun perhe palasi sisälle hämärän laskeutuessa, sormet mullassa ja kohmeessa. Ja sitten sytytettiin lamput ja tehtiin tosi hyvää keittoa kasvimaalta haalitusta saaliista.

Punajuuri-porkkana-perunakeitto (kahdelle)

4-5 pientä punajuurta

5 pienehköä perunaa

yksi keskikokoinen porkkana

yksi pienehkö sipuli

puolikas kasvisliemikuutio

maitoa

kermaa

suolaa

valkopippuria

sokeria / hunajaa

Pilko kasvikset (punajuuret hyvin pieneksi) ja laita kattilaan. Lisää vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Laita kasvikset liedelle porisemaan kansi päällä. Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta. Sekoita joukkoon maitoa, kunnes keitto on sopivan paksuista. Lisää vielä loraus kermaa, mausta suolalla ja pippurilla sekä ripauksella sokeria tai hunajaa.

Tarjoile raejuuston sekä tuoreen leivän kera.

Kermaa ja tatteja

Kävin jokin aika sitten vaa'alla ja kauhistuin, kun paino oli päässyt putoamaan. Koska tukeva takamus ja lihaisat lanteet lämmittäisivät mukavasti talvipakkasilla, päätin aloittaa lihotuskuurin.

Kasvissyöjälle ja opiskelijalle pulskistuminen ei kuitenkaan ole mikään simppeli juttu. Suklaa ja juusto ovat kalliita, eikä kaloreita säästävä täydellinen liikkumattomuuskaan ole vaihtoehto, jos mielii välttää niska- ja selkäkipuja. Onneksi sentään kerma on halpaa, ja siitä saa hetkessä loihdittua vaikka minkälaisen kaloripommikastikkeen. Kannattaa ostaa kuohukermaa, koska siinä on täydet 35% rasvaa. Kun ottaa esiin vielä pakastepinaattia ja kotoa tuotuja kuivattuja tatteja, saa pasta pian kuninkaallisen seuralaisen!

Kermainen tatti-pinaattipasta (yhdelle)

iso kourallinen kuivattuja tatteja

öljyä

pieni sipuli

reilu desilitra kuohukermaa

50-100 g pakastepinaattia

suolaa

valkopippuria

hippunen kasvisliemikuutiota

Liota tatteja mielellään useampi tunti, mutta puolisen tuntiakin riittää hätätapauksessa. Pilko sieniä hieman, ei kuitenkaan aivan murusiksi. Kuullota hienonnettu sipuli öljytilkassa miedolla lämmöllä, lisää joukkoon sienet ja kuullota vielä hetki. Lisää kerma ja mielellään jo hieman sulanut pakastepinaatti. Mausta kasvisliemikuutiolla, valkopippurilla ja tarpeen mukaan suolalla. 

Keitä pasta al denteksi. Sekoita kuuman tattikastikkeen kanssa, tarkista vielä suola ja syö vaikka suoraan pannulta.

Afrikkalainen alku 2011

Joululomalla täytyy aina lukea jokin kaunokirjallinen teos, ja tällä kertaa luin Alex Haleyn Juuret. Romaanin tarina perustuu löyhästi Haleyn oman suvun vaiheisiin 1700-luvun Gambiasta 1900-luvun Yhdysvaltoihin saakka. 

Lukuisten muiden avujensa lisäksi teos inspiroi ruuanlaittoa: ennen kuin orjakauppiaat kidnappaavat puunhakkuumatkalla olleen 16-vuotiaan Kunta Kinten, ehditään Juffuren kylässä syödä monta annosta äidin valmistamaa maapähkinämuhennosta. Niinpä minun olikin pian turvauduttava Googleen, josta löysin useammankin ohjeen haulla "peanut stew". Kyseessä on ilmeisesti perinteinen Länsi-Afrikkalainen ruoka, johon voi lisätä miltei mitä tahansa kasviksia, ja jota voidaan valmistaa sekä lihalla että ilman. Tärkeimmät ainesosat lienevät maapähkinät ja maapähkinävoi (jota minulla ei muuten ollut, joten tyydyin vain käyttämään reilummin hienonnettuja maapähkinöitä). Lisäksi veikkaisin, että inkivääri ja chili (tai cayannepippuri) ovat tärkeässä roolissa.

Seuraava ohje on muunneltu versio The Congo Cookbookista löytyvästä Groundnut Stew -reseptistä:

Maapähkinämuhennos kahdelle

yksi bataatti

yksi keskikokoinen sipuli

valkosipulin kynsi

öljyä

tomaattimurskaa / tomaatteja

kaalia / joitakin muita kasviksia (esim. munakoiso)

kidney-papuja / muita papuja / ei papuja ollenkaan

okraa tai jauhoja

kasvisliemikuutio

suolaa

tuoretta inkivääriä

chilipaprikoita

tuoretta korianteria

1-3 dl maapähkinöitä

maun mukaan maapähkinävoita / hyvin hienonnettuja, paahdettuja ja kuorettomia maapähkinöitä

Kuullota öljyssä hienonnettu sipuli ja valkosipuli, lisää hienonnetut chilit (niin monta kuin uskallat) ja kuullota vielä hetki. Lisää pilkotut kasvikset (bataattikuutiot kannattaa esikypsentää) ja sekoita. Lisää tomaattimurskaa niin, että kasvikset voivat kypsyä sen porinassa. Murenna mukaan puolikas kasvisliemikuutio ja lisää myös raastettua inkivääriä makusi mukaan. Sekoita muhennokseen vielä maapähkinävoi sekä mahdolliset pavut ja lisää hieman vettä, jos seos meinaa kuivua. Anna hautua kannen alla hiljalleen poristen, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Paahda maapähkinöitä hetki 180 asteisessa uunissa. Ota ulos heti, kun ne alkavat tuoksua. Anna jäähtyä hetki, hieroskele käsien välissä kunnes kuoret irtoavat. Puhalla kuoret pois joko omin keuhkoin tai pienitehoisella hiustenkuivaajalla. Rouhi maapähkinät veitsellä tai monitoimikoneella. (VAROITUS: Tämä menetelmä on täysin amatöörinen ja omakehittelemäni, ei takuita mistään.)

Suurusta muhennos joko okralla tai jauhoilla. Lisää maapähkinärouhe muhennokseen kypsennyksen loppuvaiheessa, tarkista suola ja mahdollisesti pippuri. Juuri ennen tarjoilua saksi sekaan tuoretta korienteria.

Tarjoile riisin kanssa. Lisukkeina toimivat tuore korianteri sekä keitetyt kananmunat tai scrambled eggs.

Lomalle!

Tentit ja esseet on tältä syksyltä selätetty, joten on aika avata pullo olutta. Mutta mitä oluelle kaveriksi? Improvisoin papuisan salaatin ja etsin netistä kevyen leffan.

 Papusalaatti yhdelle

n. 1/3 purkillista kidney-papuja

2 kananmunaa

5-10 kalamata-oliivia

1-2 sellerinvartta

oliiviöljyä

suolaa 

hieman pippuria

muutama tippa makeahkoa chilikastiketta

(minä käytin Santa Marian Chili&Garlic Saucea)

Huuhtele pavut huolellisesti limaisesta säilykeliemestään (hyi!). Keitä kananmunat koviksi. Pilko kananmunat, sellerinvarret ja oliivit. Sekoita kaikki aineet keskenään, tarkista maku. Anna muhia hetki jääkaapissa ennen nauttimista. Tarjoile vaalean oluen kanssa.

Ensi kerralla saatan kokeilla lisätä salaattiin esimerkiksi majoneesia ja sipulia.

Paahdettu kurpitsa-feta-salaatti

Olen alkanut lukea Voisilmäpeliä-blogia, ja tämä resepti perustuu sieltä löytyvään paahdetun kurpitsa-feta-linssisalaatin ohjeeseen. Jätin linssit pois, koska minulla on traumoja linssisalaateista, lisäsin sen sijaan krutonkeja antamaan ruokaisuutta. Kurpitsahan on taivaallisen herkullista, ja halloween-näyteikkunoiden edessä kuolatessa iski niin kova kurpitsanhimo, että oli pakko käväistä kauppahallissa hakemassa pala.

Näin se syntyy:

kurpitsaa
oliiviöljyä
juustokuminaa
paprikajauhetta
chiliä (jee, pääsin taas harjoittelemaan!)
suolaa
mustapippuria

salaatinlehtiä
fetaa
leipää
kurpitsansiemeniä

oliiviöljyä
sitruunaa
suolaa
pippuria

Sekoita kuorittu ja kuutioitu kurpitsa pellillä käsin läträten oliiviöljyn, juustokuminan, paprikajauheen, pieneksi silputun chilin, suolan ja pippurin kanssa. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 20 minuutin ajan, kääntele kurpitsanpaloja välillä.

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla ilman suolaa (itse en löytänyt lähikaupasta kuin valmiiksi paahdettuja ja suolattuja, ideaalitapauksessa ostaisin kuitenkin käsittelemättömiä). Paahda leipäkuutioita pannulla, mahdollisesti öljyn, suolan ja mausteiden kanssa. Sekoita salaatinkastike oliiviöljystä, sitruunasta, suolasta ja pippurista.

Koosta salaatti lautaselle salaatinlehdistä, kurpitsakuutioista, fetasta, paahdetuista kurpitsansiemenistä, krutongeista ja kastikkeesta.

Ystäväni kaalipata

Mikä on halpaa, terveellistä, ekologista, helppotekoista ja erittäin maukasta?
-Kaalipata. Siinä kotimaiset kaali, porkkana ja sipuli maustetaan eksoottisesti riisillä ja soijarouheella.

Kuvassa uudelleenlämmitetty versio edelliseltä päivältä.

Pariin annokseen tarvitaan:

paljon kaalia (n. 1/5 kerästä, nehän on aika isoja) (silputtuna ehkä 0,5-1 litraa)
yksi keskikokoinen sipuli
yksi iso porkkana
0,5 dl soijarouhetta
0,5 dl riisiä
puolikas kasvisliemikuutio
vettä
meiramia
suolaa ja pippuria
öljyä
voita


Kuori ja silppua kasvikset. Porkkananpalat kannattaa jättää kunnon möhkäleiksi.

Kuullota sipulia ja kaalia öljyssä muutamia minuutteja. Lisää vettä niin, että se peittää seoksen. Murenna mukaan liemikuutiota. Anna porista kannen alla noin 15 minuuttia.

Liota sillä aikaa soijarouhe. Lisää riisi ja soijarouhe kattilaan, kun seos on porissut vartin. Mausta samalla meiramilla ja pippurilla. Viiden minuutin kuluttua lisää porkkananpalat ja vettä tarpeen mukaan. Anna porista, kunnes porkkanat alkavat olla kypsiä (huom: älä keitä niitä liian pehmeiksi). Mausta lopuksi suolalla ja voinokareilla.

Tarjoile esimerkiksi raejuuston tai fetan ja puolukkahillon kanssa.

Lähde: Äiti. Ohjetta muunneltu oman maun mukaan.

Punajuuripastaa (fetalla tai ilman)

Punajuuripasta on ymmärtääkseni jonkinlaista muotiruokaa menneiltä syksyiltä. Itse tutustuin siihen vasta hiljattain ja tein sitä nyt toista kertaa.

Reseptejä löytyi kahta koulukuntaa: sinihomeella tai fetalla. En pidä homeesta, joten valitsin fetan. Tosin huomasin jo ensimmäisellä kerralla, ettei fetaakaan välttämättä tarvita. Kaiken lisäksi kallis fetakimpale homehtui lopulta jääkaappiin, kun en sitä ehtinyt yksinäni syömään! Niinpä päätin välttää tragedian tällä kertaa ja jätin fetan suosiolla kauppaan. 

Tämä resepti on Koti ja keittiö -sivustolta. Luullakseni se on neljälle - itse tein puolet reseptin määrästä siten, että punajuuripastaa riittää tänään illallisekseni ja huomenna lounaaksi. Korvasin tagliatellen täysjyväpennellä ja laitoin vähän ekstrapunajuurta mukaan, ohjeessa kun sitä on kovin niukasti.

4 kokonaista punajuurta
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 dl ruokakermaa
1 tl kuivattua basilikaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:
400 g tagliatellepastaa
fetaa

1. Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.

2. Kuumenna öljy kattilassa. Lisää punajuuriraaste ja valkosipulinkynnet ja paista välillä sekoitellen, kunnes punajuuri on kypsää. Lisää kerma ja mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä vielä hetken aikaa.

3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja sekoita punajuurikastikkeen joukkoon.

4. Annostele pastaa lautaselle ja murustele päälle fetajuustoa.

Lopuksi on vielä korostettava, että sitä punajuuren käyttöä ei tässä ruokalajissa voi tosiaankaan liioitella. Varsinkaan näin syksyllä.