Kookospähkinöitä tässä mulla on...

Saimme siskon kanssa tuparilahjaksi peräti kolme kookospähkinää. Kaikki ovat menneet rikki, tavalla tai toisella.

Pienellä googlailulla selvisi, että kookospähkinä on helppoa avata.

1) Puhkaise esimerkiksi naulalla kuoressa olevista kolmesta "silmästä" se, joka on pehmeä ja antaa periksi.

2) Valuta neste ulos.

3) Ota veitsi.

4) Aseta kookospähkinä kyljelleen makaamaan pöydälle.

5) Ala koputella kookospähkinää veitsen hamarapuolella napakoin, muttei kovin rajuin iskuin. Koputtele siten, että iskut osuvat kookospähkinän  "päiväntasaajalinjaan". Pyöritä kookospähkinää hitaasti ympäri. Kun olet kiertänyt kookospähkinän pari, kolme kertaa, alkaa kuori rakoilla ja se halkeaa lopulta kokonaan.

Avasin yhden pähkinöistä menestyksellisesti tällä metodilla. Se meni samaan smoothieen kuin toinen niin ikään tuparilahjaksi saaduista mangoista.

Mitä kahdelle muulle kookospähkinälle tapahtui? No, toinen räjähti itsestään auki työpöydälläni ollessani yliopistolla. Muutama moniste tuhoutui ja koko huone oli tahmeiden roiskeiden peitossa. Se oli hajusta päätellen alkanut käymään. Kolmaskin alkoi rakoilla, eikä sen sisällä ollut enää nestettä, joten se päätyi roskikseen pilaantuneena. Kannattaa siis olla tarkkana kookospähkinöiden tuoreuden kanssa: ostettaessa on hyvä tarkistaa, että pähkinän sisällä hölskyy ja sitten käyttää ostos pikimmiten.

Hauskaa kookoksien kanssa oli joka tapauksessa, vastoinkäymisistä huolimatta!

kuvat: Juulia Hokkanen

Tuliaisia kotipuutarhasta

Pikkusiskoni kävi kotona maalla ja palasi Tampereelle laukku täynnä omenoita.

Tapasimme uudessa Kuparitalon Vohvelikahvilassa ja minäkin sain osani ihanista kaneleista.

Omenapiirakkaa siis tiedossa... Tosin nämä kanelit ovat niin raikkaan makeita ihan au naturel, että on melkein sääli alkaa niitä ehostamaan.

Vohvelikahvilassa joimme vuodenajalle herkkinä omena-kaneli-teetä, joka tarjoiltiin suloisen hempeistä ja hiukan kitcheistä kupeista. Pikkusiskon kupissa oli enemmän teetä, mistä olin vähällä protestoida henkilökunnalle. Pienen pohdiskelun jälkeen päätin kuitenkin, ettei kaksikymppisenä enää kehtaa kiukutella siitä, että "toi sai enemmän." Mutta terveisiä vaan Vohvelikahvilalle: vastaisuudessa haluan ainakin yhtä täyden kupin kuin siskollani on!

Koska lokakuun opintotuki tulee jo kolmen päivän kuluttua, tuhlasin loput varani sipuli-sienivohveliin (4,50e). En ollut aiemmin maistanut suolaista vohvelia, mutta raejuustolla ja suolakurkulla päällystetty annokseni oli aivan järjettömän herkullinen! Siskoni valitsi tutun ja turvallisen kerma-mansikkahillon, sekin oli kuulemma "ihanaa".