Lomalle!

Tentit ja esseet on tältä syksyltä selätetty, joten on aika avata pullo olutta. Mutta mitä oluelle kaveriksi? Improvisoin papuisan salaatin ja etsin netistä kevyen leffan.

 Papusalaatti yhdelle

n. 1/3 purkillista kidney-papuja

2 kananmunaa

5-10 kalamata-oliivia

1-2 sellerinvartta

oliiviöljyä

suolaa 

hieman pippuria

muutama tippa makeahkoa chilikastiketta

(minä käytin Santa Marian Chili&Garlic Saucea)

Huuhtele pavut huolellisesti limaisesta säilykeliemestään (hyi!). Keitä kananmunat koviksi. Pilko kananmunat, sellerinvarret ja oliivit. Sekoita kaikki aineet keskenään, tarkista maku. Anna muhia hetki jääkaapissa ennen nauttimista. Tarjoile vaalean oluen kanssa.

Ensi kerralla saatan kokeilla lisätä salaattiin esimerkiksi majoneesia ja sipulia.

Lian talvinen kurpitsajuustokakku

Jos amerikkalaiset jotakin rakastavat, niin ainakin kakkuja. Ja jos joku tietää, miten kakkuja tehdään, se on amerikkalainen ystäväni Lia. Kerran hän leipoi tämän upean juustokakun, enkä ole sen koommin saanut sitä mielestäni. Viimein keksin pyytää reseptiä ja pääsin nauttimaan marraskuun pimeyteen iskevästä lempeän piparisesta makusta.

Resepti kuuluu kutakuinkin näin:

POHJA - sekaisin monitoimikoneessa

keksejä (digestive)

voita

sitruunaa

TÄYTE - vatkaa kaikki sekaisin

n. 500g suolatonta / hyvin vähäsuolaista tuorejuustoa

(uunissa) kypsennettyä, soseutettua kurpitsaa (käytin ehkä pari, kolme desiä)

2-3 kananmunaa

n.150 g sokeria

maun mukaan: vaniljasokeria, neilikkaa, muskottia, kanelia, inkivääriä

Painele irtoreunaisen vuoan pohjalle leivinpaperista leikattu ympyrä. Painele sen päälle keksipohja. Kaada vuokaan vielä tuorejuustotäyte ja paista noin tunti matalalla lämmöllä (175 astetta?). Lian sanoin: "It should kind of dry out instead of cooking quickly. Take it out when the middle is flan-like, but not soupy. Cool, eat."

P.S. Juulia-siskolle kiitos häikäisevistä kakkukuvista!

Paahdettu kurpitsa-feta-salaatti

Olen alkanut lukea Voisilmäpeliä-blogia, ja tämä resepti perustuu sieltä löytyvään paahdetun kurpitsa-feta-linssisalaatin ohjeeseen. Jätin linssit pois, koska minulla on traumoja linssisalaateista, lisäsin sen sijaan krutonkeja antamaan ruokaisuutta. Kurpitsahan on taivaallisen herkullista, ja halloween-näyteikkunoiden edessä kuolatessa iski niin kova kurpitsanhimo, että oli pakko käväistä kauppahallissa hakemassa pala.

Näin se syntyy:

kurpitsaa
oliiviöljyä
juustokuminaa
paprikajauhetta
chiliä (jee, pääsin taas harjoittelemaan!)
suolaa
mustapippuria

salaatinlehtiä
fetaa
leipää
kurpitsansiemeniä

oliiviöljyä
sitruunaa
suolaa
pippuria

Sekoita kuorittu ja kuutioitu kurpitsa pellillä käsin läträten oliiviöljyn, juustokuminan, paprikajauheen, pieneksi silputun chilin, suolan ja pippurin kanssa. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 20 minuutin ajan, kääntele kurpitsanpaloja välillä.

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla ilman suolaa (itse en löytänyt lähikaupasta kuin valmiiksi paahdettuja ja suolattuja, ideaalitapauksessa ostaisin kuitenkin käsittelemättömiä). Paahda leipäkuutioita pannulla, mahdollisesti öljyn, suolan ja mausteiden kanssa. Sekoita salaatinkastike oliiviöljystä, sitruunasta, suolasta ja pippurista.

Koosta salaatti lautaselle salaatinlehdistä, kurpitsakuutioista, fetasta, paahdetuista kurpitsansiemenistä, krutongeista ja kastikkeesta.

Yksinäisen yön omenat

On myöhäinen sunnuntai-ilta, sade rummuttelee ontosti ikkunaa. Olen yksin. Onneksi talosta löytyy pari valkeaa kuulasta sekä rusinoita, siirappia, kanelia ja voita.

Jos on opiskelija eikä omista omenaporaa, niin kuorimaveitsellä saa pyöriteltyä siistit onkalot. Sinne vaan täytteitä maun mukaan ja sitten uuniin 200 asteeseen reiluksi pariksikymmeneksi minuutiksi.

Vaniljakastike on nopea tehdä: kuumennetaan haluttu määrä maitoa, suurustetaan se perunajauholla tai maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan, lisätään vaniljasokeria mausteeksi ja makeutukseksi ja lopulta ei-kiehuvaan kastikkeeseen vispataan muna niin vimmatulla voimalla ettei se varmasti ehdi alkaa hyytyä ennen aikojaan.

Et voilá, täydellisen lohdullinen nautinto on valmis!

Ystäväni kaalipata

Mikä on halpaa, terveellistä, ekologista, helppotekoista ja erittäin maukasta?
-Kaalipata. Siinä kotimaiset kaali, porkkana ja sipuli maustetaan eksoottisesti riisillä ja soijarouheella.

Kuvassa uudelleenlämmitetty versio edelliseltä päivältä.

Pariin annokseen tarvitaan:

paljon kaalia (n. 1/5 kerästä, nehän on aika isoja) (silputtuna ehkä 0,5-1 litraa)
yksi keskikokoinen sipuli
yksi iso porkkana
0,5 dl soijarouhetta
0,5 dl riisiä
puolikas kasvisliemikuutio
vettä
meiramia
suolaa ja pippuria
öljyä
voita


Kuori ja silppua kasvikset. Porkkananpalat kannattaa jättää kunnon möhkäleiksi.

Kuullota sipulia ja kaalia öljyssä muutamia minuutteja. Lisää vettä niin, että se peittää seoksen. Murenna mukaan liemikuutiota. Anna porista kannen alla noin 15 minuuttia.

Liota sillä aikaa soijarouhe. Lisää riisi ja soijarouhe kattilaan, kun seos on porissut vartin. Mausta samalla meiramilla ja pippurilla. Viiden minuutin kuluttua lisää porkkananpalat ja vettä tarpeen mukaan. Anna porista, kunnes porkkanat alkavat olla kypsiä (huom: älä keitä niitä liian pehmeiksi). Mausta lopuksi suolalla ja voinokareilla.

Tarjoile esimerkiksi raejuuston tai fetan ja puolukkahillon kanssa.

Lähde: Äiti. Ohjetta muunneltu oman maun mukaan.

Hieman tujumpi chilikaakao

Hain luomuruokapiiritilaukseni yliopistolta tiistaina. Mukana oli kauniita pieniä chilejä. En ole kuitenkaan koskaan oikein perehtynyt chiliherkkujen valmistukseen, joten edessä on jännittäviä aikoja!

Päätin tehdä chilikaakaota. Suikaloin yhden pienen chilin ja maistoin hieman. Olin pettynyt: paprikoitako ne minulle myivät? Kiukuissani heitin suuhuni muutaman siemenen... Aijai! Seuraavan varttitunnin lusikoinkin sitten nolona jogurttia kielelleni.

Lopulta pääsin kuitenkin jatkamaan kaakaontekoa, mutta maku siitä oli mennyt. Chilit tosiaankin pääsivät näyttämään voimansa myös kaakaokupissani, enkä ensi kerralla taida suikaloida kokonaista chiliä kolmeen desiin maitoa...

Chilin lisäksi (suikaleet ronkitaan seoksesta pois kiehauttamisen jälkeen) sekoitin maitoon aika runsaasti kaakaojauhetta sekä pari palaa taloussuklaata. Sokeria ei välttämättä tarvitse ollenkaan, kaakaota on toisinaan ihanaa juoda makeuttamattomana, sakeana ja hyvin tummana. Parhaimmillaan se on kuin noidan taikalientä.

Chilikokeilut jatkuvat. Harjoitusta selvästi kaivataan.

Punajuuripastaa (fetalla tai ilman)

Punajuuripasta on ymmärtääkseni jonkinlaista muotiruokaa menneiltä syksyiltä. Itse tutustuin siihen vasta hiljattain ja tein sitä nyt toista kertaa.

Reseptejä löytyi kahta koulukuntaa: sinihomeella tai fetalla. En pidä homeesta, joten valitsin fetan. Tosin huomasin jo ensimmäisellä kerralla, ettei fetaakaan välttämättä tarvita. Kaiken lisäksi kallis fetakimpale homehtui lopulta jääkaappiin, kun en sitä ehtinyt yksinäni syömään! Niinpä päätin välttää tragedian tällä kertaa ja jätin fetan suosiolla kauppaan. 

Tämä resepti on Koti ja keittiö -sivustolta. Luullakseni se on neljälle - itse tein puolet reseptin määrästä siten, että punajuuripastaa riittää tänään illallisekseni ja huomenna lounaaksi. Korvasin tagliatellen täysjyväpennellä ja laitoin vähän ekstrapunajuurta mukaan, ohjeessa kun sitä on kovin niukasti.

4 kokonaista punajuurta
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 dl ruokakermaa
1 tl kuivattua basilikaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:
400 g tagliatellepastaa
fetaa

1. Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.

2. Kuumenna öljy kattilassa. Lisää punajuuriraaste ja valkosipulinkynnet ja paista välillä sekoitellen, kunnes punajuuri on kypsää. Lisää kerma ja mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä vielä hetken aikaa.

3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja sekoita punajuurikastikkeen joukkoon.

4. Annostele pastaa lautaselle ja murustele päälle fetajuustoa.

Lopuksi on vielä korostettava, että sitä punajuuren käyttöä ei tässä ruokalajissa voi tosiaankaan liioitella. Varsinkaan näin syksyllä.

Tuliaisia kotipuutarhasta

Pikkusiskoni kävi kotona maalla ja palasi Tampereelle laukku täynnä omenoita.

Tapasimme uudessa Kuparitalon Vohvelikahvilassa ja minäkin sain osani ihanista kaneleista.

Omenapiirakkaa siis tiedossa... Tosin nämä kanelit ovat niin raikkaan makeita ihan au naturel, että on melkein sääli alkaa niitä ehostamaan.

Vohvelikahvilassa joimme vuodenajalle herkkinä omena-kaneli-teetä, joka tarjoiltiin suloisen hempeistä ja hiukan kitcheistä kupeista. Pikkusiskon kupissa oli enemmän teetä, mistä olin vähällä protestoida henkilökunnalle. Pienen pohdiskelun jälkeen päätin kuitenkin, ettei kaksikymppisenä enää kehtaa kiukutella siitä, että "toi sai enemmän." Mutta terveisiä vaan Vohvelikahvilalle: vastaisuudessa haluan ainakin yhtä täyden kupin kuin siskollani on!

Koska lokakuun opintotuki tulee jo kolmen päivän kuluttua, tuhlasin loput varani sipuli-sienivohveliin (4,50e). En ollut aiemmin maistanut suolaista vohvelia, mutta raejuustolla ja suolakurkulla päällystetty annokseni oli aivan järjettömän herkullinen! Siskoni valitsi tutun ja turvallisen kerma-mansikkahillon, sekin oli kuulemma "ihanaa".