Tahinivillitys

Olen tänä kesänä hullaantunut kaikkeen, missä on tahinia. Hummusta, baba ganoushia, tahinipikkuleipiä...

Tahinilla maustettujen tahnojen ja dippien tehtailu on ollut vapauttavaa: blenderi vain pyörimään ja voilà! David Lebovitzin blogissa oli uskottavan oloinen baba ganoush -resepti, jonka mukaan sovelsin omani.

Baba ganoush


1 munakoiso
2-3 reilua ruokalusikallista tahinia
1 rkl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
ripaus chiliä
loraus oliiviöljyä
kourallinen korianterin lehtiä

Grillaa munakoisoa hetken aikaa 250-asteisen uunin yläosassa niin, että se alkaa hieman tummentua. Pistele sitten siihen haarukalla reikiä ja alenna uunin lämpötilaa 190 asteeseen. Anna munakoison kypsyä uunin keskiosassa noin 30 minuutin ajan.

Kun munakoiso on täysin kypsä ja pehmeä, ota se uunista ja anna jäähtyä hetken aikaa. Halkaise se ja kaavi "liha" irti kuorista. Laita kaikki aineet munakoison kanssa blenderiin ja anna käydä, kunnes tahna on tasaista.

Nauti leivän päällä tai dippinä.

Raparperiminttu

Se ei ole kasvi...

...vaan hillo!

Tämä juttu on tietenkin omistettu eräälle hirvittävän ilkeälle serkulleni, joka pari viikkoa sitten teki mintulla ja inkiväärillä maustettua raparperihilloa SALAA minun selkäni takana ja pakeni sitten paikalta jättäen jälkeensä vain tahmaiset hellanlevyt.

Kostoksi etsin käsiini raparperiminttuhillon ohjeen ja käytin sitä. Ymmärtääkseni ohje on alunperin Mysi Lahtisen. Olen kuitenkin niin itsevarma hilloaja, että uskalsin muunnella määriä ja keittoaikoja aika reippaalla kädellä tehdäkseni hillosta paremmin säilyvää.

Raparperiminttuhillo (1-2 tlk)

6-7 dl kuorittua ja pilkottua raparperia

2-4 dl sokeria

0,5 dl hienonnettua piparminttua

0,5 dl sitruunamehua

pari lasitölkkiä metallisilla kansilla

Lämmitä uuni 100 asteiseksi ja laita puhtaat lasitölkit suu ylöspäin ja metallikorkit sisäpuoli ylöspäin  steriloitumaan uuniin ritilän tai pellin päälle. Anna olla uunissa vähintään 20 minuuttia. 

Sillä välin valmista hillo: pese ja kuori raparperit, pilko ne pieneksi. Jos sinulla on vaaka, punnitse raparperit. Mittaa sen jälkeen sokeria niin, että sitä on 0,5-1 kertaa raparperin painon verran (eli sokeria puolesta kilosta kiloon per kilo raparperia). Itse tähtään yleensä hillotessa 0,75:een. Jos sinulla ei ole vaakaa, tee niin kuin minä tällä kertaa, eli yritä arvioida sokerin paino suhteessa raparperin painoon. Jos et jaksa miettiä, luota ohjeen raaka-aineluettelossa annettuihin määriin.

Laita kattilaan raparperit, sokeri ja hienonnettu piparminttu. Sekoita. Purista sitruunamehu ja kaada se joukkoon. Laita kattila hellalle, kiehauta ja anna poreilla hiljalleen kannen alla noin kahdenkymmenen minuutin ajan välillä sekoitellen. Lopuksi riko hieman raparperinpalojen rakennetta haarukalla vispaten.

Ota kuumat lasitölkit uunista ja aseta ne pöydälle astiapyyhkeen päälle. Varo koskettamasta purkkien tai kansien sisäosia. Kaada kuuma hillo varovasti kattilasta purkkeihin siten, että purkit täyttyvät piripintaan asti. Aseta kannet purkkien suulle ja kiristä ne parin minuutin kuluttua. 

Anna jäähtyä pöydällä, varastoi mielellään jääkaapissa. 

Jos tehtävä on suoritettu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, pitäisi hillopurkkien säilyä huoneenlämmössäkin useita kuukausia, mutta luultavasti iskit kuitenkin klähmäsormesi väärään aikaan väärään paikkaan!

Onko jossain täällä kahvila?

Ravintolapäivä.

Mikä ihana tekosyy leipoa kasapäin macaroneja...

... ja istua puun alla kahvilla koko päivä...

...pohtien tulevaa kesää.

Kuvat otti pikkusisko.

Kevätruokaa

On ehkä maailman suurin klisee kirjoittaa keväällä blogipostaus parsasta.

Kuitenkin se on niin hyvää....

Ystäväni luona vietetystä ranskalaisesta elokuvaillasta tulikin yllättäen italialainen ruokailta, ja söimme mm. parmesanilla höystettyä parsaa: pese parsat, leikkaa kuivat päädyt pois, keitä kunnes ovat kypsiä (mutta ei muhjuksi). Kaada vesi pois, lisää kattilaan reilusti voita ja hieman sitruunaa. Asettele lautaselle, raasta päälle parmesaania.

Nauti valkoviinin kanssa keväisen illan hämärtyessä.

Niçoise

Äitini, vanha ympäristöaktivisti, paasasi minulle äskettäin siitä, kuinka tonnikalan syöminen on murhaa. Olin kotona lomailemassa ja valmistimme lounassalaattia. Yritin tehdä salaatista nizzalaistyylistä yhdistämällä tonnikalaa kananmunaan, mutta äitini kieltäytyi jyrkästi hyväksymästä tonnikalaa lautaselleen - aluksi. Lopulta keittiössämme kaikui kuitenkin huokaus: no voishan sitä nyt pikkuisen, tämän kerran...

Taustalla näkyvä harhaoppisesti fetalla maustettu versio on siskoni. Se ei syö kananmunia.

Niin, ei sille mitään voi. Vaikka tonnikala on sukupuuton partaalla on siitä vaikeaa kieltäytyä. Nizzansalaatti on yksi lempisalaateistani, ja sorrun aina silloin tällöin ostamaan purkin tonnikalaa ihan vain kyseistä herkkua varten. Tätä voikin siis syystä kutsua syntisen hyväksi salaatiksi.

Nizzansalaatti (yksi annos)

vinaigrette: 

salottisipuli / pieni pala normisipulia

loraus punaviinietikkaa

loraus oliiviöljyä 

suolaa

pippuria

salaattiin:

salaatinlehtiä (niitä, mistä tykkäät)

muutama kirsikkatomaatti

reilu puoli purkkia tonnikalaa

1-2 keitettyä kananmunaa

oliiveja (kalamata)

muita kasviksia maun mukaan: kurkkua, varsiselleriä, paprikaa...

Valmista vinaigrette: hienonna sipuli silpuksi, sekoita se öljyn, viinietikan, suolan ja pippurin kanssa. Valmistele salaatin muut ainekset: pese vihannekset, revi salaatti, halkaise kirsikkatomaatit ja pilko mahdolliset muut kasvikset. Valuta tonnikalasta öljy pois ja leikkaa kananmuna lohkoiksi. Asettele ainekset mieleiselläsi tavalla salaattipedille, loiskuttele vinaigretteä pitkin poikin ja nauti!

Skonssit

Siskon kanssa asumisessa on se hyvä puoli, että toisinaan saattaa viitsiä hypätä reippaasti sängystä ylös valmistaa jotain hyvää aamupalaksi.

Skonssien valmistamiseen ei mene kauaa aikaa, pitää vain vaivautua tekemään ne. Tähän versioon ei tullut rusinoita tai muuta ylimääräistä, mutta yleisesti ottaen suosittelisin kuitenkin kaikille rusinaisia skonsseja, koska ne ovat parempia kuin rusinattomat!

Skonssit (aamupalaksi 2-3:lle hengelle)

2,5 dl vehnäjauhoa

2,5 dl grahamjauhoa

2 rkl sokeria

1,5 rkl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

85 g kovaa ja kylmää voita

2dl kermaa

(rusinoita tms)

voiteluun: maitoa

Laita uuni lämpiämään, tavoitelämpötila on 200 astetta.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi sekaan nopeasti voi läträämättä kuitenkaan liikaa, jotta voi ei sula (jos haluat hifistellä käytä nyppimiseen veistä, jolla "viiltelet" voin jauhoseokseen). Kun voi ja kuivat aineet ovat suunnilleen sekaisin lisää joukkoon kerma ja sekoita suurpiirteisesti, älä hämmentele yhtään enempää kuin on aivan välttämätöntä. Mahdolliset rusinat voi myös lisätä tässä vaiheessa.

Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle suorakaiteenmuotoinen kakku, jonka jaat veitsellä kuuteen osaan. Vedä osaset erilleen, voitele maidolla ja paista uunissa 20-30 minuuttia.

Tarjoile kermavaahdon, hillon, voin, juuston ja teen kanssa.

Kuva: Juulia Hokkanen

Kookospähkinöitä tässä mulla on...

Saimme siskon kanssa tuparilahjaksi peräti kolme kookospähkinää. Kaikki ovat menneet rikki, tavalla tai toisella.

Pienellä googlailulla selvisi, että kookospähkinä on helppoa avata.

1) Puhkaise esimerkiksi naulalla kuoressa olevista kolmesta "silmästä" se, joka on pehmeä ja antaa periksi.

2) Valuta neste ulos.

3) Ota veitsi.

4) Aseta kookospähkinä kyljelleen makaamaan pöydälle.

5) Ala koputella kookospähkinää veitsen hamarapuolella napakoin, muttei kovin rajuin iskuin. Koputtele siten, että iskut osuvat kookospähkinän  "päiväntasaajalinjaan". Pyöritä kookospähkinää hitaasti ympäri. Kun olet kiertänyt kookospähkinän pari, kolme kertaa, alkaa kuori rakoilla ja se halkeaa lopulta kokonaan.

Avasin yhden pähkinöistä menestyksellisesti tällä metodilla. Se meni samaan smoothieen kuin toinen niin ikään tuparilahjaksi saaduista mangoista.

Mitä kahdelle muulle kookospähkinälle tapahtui? No, toinen räjähti itsestään auki työpöydälläni ollessani yliopistolla. Muutama moniste tuhoutui ja koko huone oli tahmeiden roiskeiden peitossa. Se oli hajusta päätellen alkanut käymään. Kolmaskin alkoi rakoilla, eikä sen sisällä ollut enää nestettä, joten se päätyi roskikseen pilaantuneena. Kannattaa siis olla tarkkana kookospähkinöiden tuoreuden kanssa: ostettaessa on hyvä tarkistaa, että pähkinän sisällä hölskyy ja sitten käyttää ostos pikimmiten.

Hauskaa kookoksien kanssa oli joka tapauksessa, vastoinkäymisistä huolimatta!

kuvat: Juulia Hokkanen