 |
Olin pitkään sitä mieltä, ettei kuuluisista belgialaisista vohveleista ole mihinkään. Ostelin niitä silloin tällöin (ensimmäisen itse asiassa jo kolme vuotta sitten) ja heitin muutaman haukkauksen jälkeen lähimpään roskikseen. Yllä olevassa kuvassa on Gentissä syömäni vohveli, jonka jälkeen päätin, etten enää ikinä koske mihinkään niin äklönmakeaan. Vohvelihan on aika kova ja paksu, mutta sisältä tahmainen, lähes raaka, ja sitä lähemmin tarkastellessaan voi huomata, että taikinan sisällä on puoliksi sulaneita sokerinpaloja...
Pian Gentissä koetun sokerishokin jälkeen luin kuitenkin Wikipediasta vohveliartikkelin, jonka mukaan on olemassa kaksi erilaista belgialaista vohvelia. Aikaisemmin syömäni vohvelit olivat tyyppiä "liégeoise", tuntomerkeinään pyöreähkö muoto ja sokeripalat sisuksissa. Varsinaiset belgialaiset vohvelit, "Gaufres de Bruxelles" sen sijaan ovat suorakaiteen muotoisia, vähemmän makeita, ja ne tarjoillaan usein tomusokerilla.
 |
Olihan minun sitten kokeiltava. Ja kyllä - Belgiassa saa hyviäkin vohveleita! Brysseliläinen vohveli on liégeläistä serkkuaan vähäeleisempi ja mielestäni myös ohuempi, rapea päältä ja kypsä sisältä. Se ei ehkä loppupeleissä ole kovin erilainen kuin kotoiset sydänvohvelit, ehkä hivenen tukevampi rakenteeltaan ja muodoltaan.
Nyt, kun olen perusteellisesti tutkinut belgialaisen vohvelin olemusta, voin kevein mielin lähteä reilun viikon päästä kohti Suomea. Äiti, pistä vohvelirauta lämpiämään!
