Kimbap - korealainen ystävätär

Monet rakastavat riisin ja norin liittoa, mutta vain harvoilla on kestävyyttä stressata sushin sadasta säännöstä. Onneksi on kimbap! Korealaiset eivät jaksa syynätä ruuanlaiton jokaista yksityiskohtaa, kuten japanilaiset, mutta tulos on silti herkullinen.

Ystäväni JuYoun kunnioitti minua vierailullaan Euroopan-kiertueensa lopussa. Olin jo kauan himoinnut kimbapia, mutta olin liian epävarma ryhtyäkseni hankeeseen yksin. Osoittautui kuitenkin, ettei hermoiluun olisi ollut syytä. Meillä ei ollut sushimattoa, riisiviinietikkaa eikä edes sushiriisiä (säästösyistä), mutta eipä tuo juuri menoa haitannnut.

Opinel-veitsi pelastaa.

Hups!

Nyt alkaa sujua.

Kimbap - näin me sen teimme

noriarkkeja

sushi- tai puuroriisiä

porkkanaa

kurkkua

kananmunia

kasvisöljyä

majoneesia

tonnikalaa

etikkaa (meillä vanhaa punkkua)

sokeria

suolaa

soijakastiketta

seesaminsiemeniä

Huuhtele riisi huolellisesti. Keitä se niukassa vedessä (kaada riisi kattilan pohjalle ja lisää vettä kunnes se yltää rystysiisi asti, kun asetat avoimen kämmenesi lepäämään litteänä riisin päälle). Vettä voi lisätä keittämisen aikana tarpeen mukaan. Tärkeintä on, että riisistä tulee tahmeaa, joten vettä ei saa olla liikaa kerrallaan.

Sekoita riisiin hieman etikkaa ja, jos haluat, ripaus sokeria. Anna riisin jäähtyä. Suikaloi porkkana ja kurkku hyvin ohuiksi viipaleiksi (sanoisinko mallia julienne). Tee munakas: riko kananmunien rakenne ja lisää joukkoon pari ruokalusikallista vettä sekä ripaus suolaa ja sokeria, paista öljytyllä pannulla. Suikaloi munakaskasvisten tapaan. 

Ota noriarkki ja aseta se leivinlaudalle oikein päin (pakkauksessa neuvotaan, miten). Taputtele arkille ohut, mutta peittävä kerros tahmeaa riisiä, jätä yläreunaan parin sentin tyhjä liimausvara. Asettele täytteet pitkittäin riisin päälle muutaman sentin päähän arkin alareunasta: kurkku-, porkkana- ja munakasssuikaleita, majoneesijuova sekä tonnikalaraita. Ota kiinni arkin alareunasta ja rullaa tukevalla otteella mahdollisimman tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla poikittain terävällä veitsellä ison suupalan kokoisiksi viipaleiksi (käytä apuna noriarkin raitoja). 

Nauti kimbap soijakastikkeen, seesaminsiementen ja vihreän teen kera.

Every day, 4ever

Nyt, kun helmikuun viides ja koko helmikuukin ovat onnellisesti ohitse, on aika leipoa... runebergintorttuja! Tähän pätee mielestäni sama sääntö kuin ystävänpäivään: ystävyyttä voi juhlistaa ihan minä päivänä huvittaa. En usko, että Fredrika sanoi Johan Ludvigille, että tänään ei ole sinun päiväsi, tänään en tee torttuja. Luulen, että Fredrika sanoi: "Beibi, ai lav juu," ja leipoi sille ukolle niitä sen herkkuja!

Leivoin runebergintortut Hyvää Ruokahalua! -leivontakirjan ohjeen mukaan, mutta lisäsin kostutuksen omin päin, koska se on tietysti olennaisin osa koko leivoksessa. Tämän ohjeen ansiona on kuitenkin jo paistamisen yhteydessä lisätty hillonokare, joka takaa muhevan suutuntuman. Jos tortut laittaa yön yli jääkaappiin peltirasiassa, tekeytyvät maku ja kosteus hyvinkin miellyttävään suuntaan.

Runebergintortut
150g voita
1dl sokeria
0,5dl fariinisokeria
2 kananmunaa
1,5dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja / piparinmurusia
1 dl mantelirouhetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl kermaa
vadelmahilloa

päälle:
vadelmahilloa
tomusokeria + vettä & sitruunamehua

kostutus:
1 osa arrakkipunssia ja 1 osa vettä

Vaahdota voi ja sokerit, vatkaa kananmunat joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuiva-aineseos ja kerma voi-sokeri-kananmuna-seokseen. Annostele taikina paperivuokiin (n. 12). Paina (jauhotetulla) sormella kuoppa jokaiseen torttuun ja laita kuoppaan pieni nokare hilloa.
Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna torttujen jäähtyä, ota ne pois paperivuoistaan ja koristele sitten vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella tavalliseen tapaan. Kostuta tortut punssi-vesi seoksessa siten, että kaadat kostuketta lautasen pohjan peitoksi ja asettelet tortut sitten lautaselle istumaan.