Muikkusuu

Kasvissyöjänä olen melko hukassa kaikkien sellaisten syötävien asioiden kanssa, jotka ovat joskus liikkuneet ja hengittäneet, mutta jotka on sittemmin tapettu. Näin siis vaikka periaatteessa syönkin kalaa.

Päätinkin haastaa itseni ja marssin kauppahallin kalatiskille. Siellä oli monenlaista otusta, ostereita, nieriää ja miekkavalasta (tai, no, kuka noita nyt tuntee). Huolellisen harkinnan jälkeen päädyin kotimaiseen muikkuun - ennen kaikkea siksi, etteivät pienet kalat ole yhtä pelottavia kuin isot. Valitsin valmiiksi peratun file-version, jottei siirtymä marketin tonnikalapurkkivalikoimasta kalatiskille olisi liian suuri.

Kierittelin muikut ruisjauhossa, joka olisi kyllä saanut olla hienompaa - minulla oli kaapissani jostakin syystä karkeaa ruisjauhoa, jossa on mukana isoja jyvänpalasia. Ripottelin kalojen päälle hieman suolaa ja paistoin niitä runsaassa voissa pannulla 3-4 minuuttia molemmin puolin. Olin yllättynyt: voiko joku ruoka olla näin yksinkertaista?

Söin fisut perunamuusin ja tillillä maustetun kermaviilikastikkeen kanssa. Ne olivat hyviä! Kiitos muikut!

Kimbap - korealainen ystävätär

Monet rakastavat riisin ja norin liittoa, mutta vain harvoilla on kestävyyttä stressata sushin sadasta säännöstä. Onneksi on kimbap! Korealaiset eivät jaksa syynätä ruuanlaiton jokaista yksityiskohtaa, kuten japanilaiset, mutta tulos on silti herkullinen.

Ystäväni JuYoun kunnioitti minua vierailullaan Euroopan-kiertueensa lopussa. Olin jo kauan himoinnut kimbapia, mutta olin liian epävarma ryhtyäkseni hankeeseen yksin. Osoittautui kuitenkin, ettei hermoiluun olisi ollut syytä. Meillä ei ollut sushimattoa, riisiviinietikkaa eikä edes sushiriisiä (säästösyistä), mutta eipä tuo juuri menoa haitannnut.

Opinel-veitsi pelastaa.

Hups!

Nyt alkaa sujua.

Kimbap - näin me sen teimme

noriarkkeja

sushi- tai puuroriisiä

porkkanaa

kurkkua

kananmunia

kasvisöljyä

majoneesia

tonnikalaa

etikkaa (meillä vanhaa punkkua)

sokeria

suolaa

soijakastiketta

seesaminsiemeniä

Huuhtele riisi huolellisesti. Keitä se niukassa vedessä (kaada riisi kattilan pohjalle ja lisää vettä kunnes se yltää rystysiisi asti, kun asetat avoimen kämmenesi lepäämään litteänä riisin päälle). Vettä voi lisätä keittämisen aikana tarpeen mukaan. Tärkeintä on, että riisistä tulee tahmeaa, joten vettä ei saa olla liikaa kerrallaan.

Sekoita riisiin hieman etikkaa ja, jos haluat, ripaus sokeria. Anna riisin jäähtyä. Suikaloi porkkana ja kurkku hyvin ohuiksi viipaleiksi (sanoisinko mallia julienne). Tee munakas: riko kananmunien rakenne ja lisää joukkoon pari ruokalusikallista vettä sekä ripaus suolaa ja sokeria, paista öljytyllä pannulla. Suikaloi munakaskasvisten tapaan. 

Ota noriarkki ja aseta se leivinlaudalle oikein päin (pakkauksessa neuvotaan, miten). Taputtele arkille ohut, mutta peittävä kerros tahmeaa riisiä, jätä yläreunaan parin sentin tyhjä liimausvara. Asettele täytteet pitkittäin riisin päälle muutaman sentin päähän arkin alareunasta: kurkku-, porkkana- ja munakasssuikaleita, majoneesijuova sekä tonnikalaraita. Ota kiinni arkin alareunasta ja rullaa tukevalla otteella mahdollisimman tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla poikittain terävällä veitsellä ison suupalan kokoisiksi viipaleiksi (käytä apuna noriarkin raitoja). 

Nauti kimbap soijakastikkeen, seesaminsiementen ja vihreän teen kera.

Every day, 4ever

Nyt, kun helmikuun viides ja koko helmikuukin ovat onnellisesti ohitse, on aika leipoa... runebergintorttuja! Tähän pätee mielestäni sama sääntö kuin ystävänpäivään: ystävyyttä voi juhlistaa ihan minä päivänä huvittaa. En usko, että Fredrika sanoi Johan Ludvigille, että tänään ei ole sinun päiväsi, tänään en tee torttuja. Luulen, että Fredrika sanoi: "Beibi, ai lav juu," ja leipoi sille ukolle niitä sen herkkuja!

Leivoin runebergintortut Hyvää Ruokahalua! -leivontakirjan ohjeen mukaan, mutta lisäsin kostutuksen omin päin, koska se on tietysti olennaisin osa koko leivoksessa. Tämän ohjeen ansiona on kuitenkin jo paistamisen yhteydessä lisätty hillonokare, joka takaa muhevan suutuntuman. Jos tortut laittaa yön yli jääkaappiin peltirasiassa, tekeytyvät maku ja kosteus hyvinkin miellyttävään suuntaan.

Runebergintortut
150g voita
1dl sokeria
0,5dl fariinisokeria
2 kananmunaa
1,5dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja / piparinmurusia
1 dl mantelirouhetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl kermaa
vadelmahilloa

päälle:
vadelmahilloa
tomusokeria + vettä & sitruunamehua

kostutus:
1 osa arrakkipunssia ja 1 osa vettä

Vaahdota voi ja sokerit, vatkaa kananmunat joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuiva-aineseos ja kerma voi-sokeri-kananmuna-seokseen. Annostele taikina paperivuokiin (n. 12). Paina (jauhotetulla) sormella kuoppa jokaiseen torttuun ja laita kuoppaan pieni nokare hilloa.
Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna torttujen jäähtyä, ota ne pois paperivuoistaan ja koristele sitten vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella tavalliseen tapaan. Kostuta tortut punssi-vesi seoksessa siten, että kaadat kostuketta lautasen pohjan peitoksi ja asettelet tortut sitten lautaselle istumaan.

Köyhän ja kipeän opiskelijan chili

Tässä keittiössä on viime aikoina ollut hiljaista kahdesta syystä: (1) kuun alussa rahani katosivat tililtä salaperäisesti, eikä minulla ole ollut varaa inspiroitua ruuanlaitosta ja (2) olen jo kolmatta viikkoa kipeänä, enkä ole jaksanut inspiroitua oikein mistään muusta kuin akateemisen kyykän mm-kisoista, joissa heiluttelin karttua niin antaumuksella, että tulin tietysti entistäkin kipeämmäksi.

Teetä ja puuroa jaksaa putkeen kuitenkin vain rajallisen ajan ennen kuin alkaa kaipaamaan jotakin tujakampaa. Mihinkään eeppiseen ponnistukseen eivät voimat eivätkä rahatkaan olisi silti riittäneet, niinpä päätin, että Wikipedian kuvaus chili con carnesta on oikein osuva: "Traditional versions are made, minimally, from chili peppers, garlic, onions, and cumin, along with chopped or ground beef. Beans and tomatoes are frequently included." Kasvissyöjänä korvasin lihan soijarouheella, mutta oikeastaan senkin olisi voinut jättää pois.


Chili sin carne (kaksi annosta)


puoli tölkkiä kidney-papuja
hieman kikherneitä (tölkistä tai itse lioteltuja ja keiteltyjä)
0,5 dl soijarouhetta
öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 punaista chiliä
pari hyppysellistä jeeraa (juustokuminaa)
tölkillinen murskattua tomaattia
suolaa


Kuumenna öljy ja kuullota pilkottua sipulia kunnes se alkaa pehmitä. Lisää silputtu valkosipuli ja chili, hämmennä hetki. Sekoita joukkoon tomaattimurska, jeera, pavut ja soijarouhe. Anna hautua kannen alla 10-20 minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Tarkista suola, tarjoile riisin kera.

Voimakeittoa

Tämä postaus minun kuuluisi tehdä syksyllä, sillä alla esittäytyvä keitto syntyi ensimmäistä kertaa, kun kotona "korjasimme satoa" kasvimaalta, eli pelastimme viimeiset perunat, porkkanat ja punajuuret maan uumenista ennen kuin lumi peitti kaiken. Kyseisestä syksystä on jo useampi vuosi aikaa, mutta muistan yhä sen tunnelman, kun perhe palasi sisälle hämärän laskeutuessa, sormet mullassa ja kohmeessa. Ja sitten sytytettiin lamput ja tehtiin tosi hyvää keittoa kasvimaalta haalitusta saaliista.

Punajuuri-porkkana-perunakeitto (kahdelle)

4-5 pientä punajuurta

5 pienehköä perunaa

yksi keskikokoinen porkkana

yksi pienehkö sipuli

puolikas kasvisliemikuutio

maitoa

kermaa

suolaa

valkopippuria

sokeria / hunajaa

Pilko kasvikset (punajuuret hyvin pieneksi) ja laita kattilaan. Lisää vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Laita kasvikset liedelle porisemaan kansi päällä. Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta. Sekoita joukkoon maitoa, kunnes keitto on sopivan paksuista. Lisää vielä loraus kermaa, mausta suolalla ja pippurilla sekä ripauksella sokeria tai hunajaa.

Tarjoile raejuuston sekä tuoreen leivän kera.

Kermaa ja tatteja

Kävin jokin aika sitten vaa'alla ja kauhistuin, kun paino oli päässyt putoamaan. Koska tukeva takamus ja lihaisat lanteet lämmittäisivät mukavasti talvipakkasilla, päätin aloittaa lihotuskuurin.

Kasvissyöjälle ja opiskelijalle pulskistuminen ei kuitenkaan ole mikään simppeli juttu. Suklaa ja juusto ovat kalliita, eikä kaloreita säästävä täydellinen liikkumattomuuskaan ole vaihtoehto, jos mielii välttää niska- ja selkäkipuja. Onneksi sentään kerma on halpaa, ja siitä saa hetkessä loihdittua vaikka minkälaisen kaloripommikastikkeen. Kannattaa ostaa kuohukermaa, koska siinä on täydet 35% rasvaa. Kun ottaa esiin vielä pakastepinaattia ja kotoa tuotuja kuivattuja tatteja, saa pasta pian kuninkaallisen seuralaisen!

Kermainen tatti-pinaattipasta (yhdelle)

iso kourallinen kuivattuja tatteja

öljyä

pieni sipuli

reilu desilitra kuohukermaa

50-100 g pakastepinaattia

suolaa

valkopippuria

hippunen kasvisliemikuutiota

Liota tatteja mielellään useampi tunti, mutta puolisen tuntiakin riittää hätätapauksessa. Pilko sieniä hieman, ei kuitenkaan aivan murusiksi. Kuullota hienonnettu sipuli öljytilkassa miedolla lämmöllä, lisää joukkoon sienet ja kuullota vielä hetki. Lisää kerma ja mielellään jo hieman sulanut pakastepinaatti. Mausta kasvisliemikuutiolla, valkopippurilla ja tarpeen mukaan suolalla. 

Keitä pasta al denteksi. Sekoita kuuman tattikastikkeen kanssa, tarkista vielä suola ja syö vaikka suoraan pannulta.

Afrikkalainen alku 2011

Joululomalla täytyy aina lukea jokin kaunokirjallinen teos, ja tällä kertaa luin Alex Haleyn Juuret. Romaanin tarina perustuu löyhästi Haleyn oman suvun vaiheisiin 1700-luvun Gambiasta 1900-luvun Yhdysvaltoihin saakka. 

Lukuisten muiden avujensa lisäksi teos inspiroi ruuanlaittoa: ennen kuin orjakauppiaat kidnappaavat puunhakkuumatkalla olleen 16-vuotiaan Kunta Kinten, ehditään Juffuren kylässä syödä monta annosta äidin valmistamaa maapähkinämuhennosta. Niinpä minun olikin pian turvauduttava Googleen, josta löysin useammankin ohjeen haulla "peanut stew". Kyseessä on ilmeisesti perinteinen Länsi-Afrikkalainen ruoka, johon voi lisätä miltei mitä tahansa kasviksia, ja jota voidaan valmistaa sekä lihalla että ilman. Tärkeimmät ainesosat lienevät maapähkinät ja maapähkinävoi (jota minulla ei muuten ollut, joten tyydyin vain käyttämään reilummin hienonnettuja maapähkinöitä). Lisäksi veikkaisin, että inkivääri ja chili (tai cayannepippuri) ovat tärkeässä roolissa.

Seuraava ohje on muunneltu versio The Congo Cookbookista löytyvästä Groundnut Stew -reseptistä:

Maapähkinämuhennos kahdelle

yksi bataatti

yksi keskikokoinen sipuli

valkosipulin kynsi

öljyä

tomaattimurskaa / tomaatteja

kaalia / joitakin muita kasviksia (esim. munakoiso)

kidney-papuja / muita papuja / ei papuja ollenkaan

okraa tai jauhoja

kasvisliemikuutio

suolaa

tuoretta inkivääriä

chilipaprikoita

tuoretta korianteria

1-3 dl maapähkinöitä

maun mukaan maapähkinävoita / hyvin hienonnettuja, paahdettuja ja kuorettomia maapähkinöitä

Kuullota öljyssä hienonnettu sipuli ja valkosipuli, lisää hienonnetut chilit (niin monta kuin uskallat) ja kuullota vielä hetki. Lisää pilkotut kasvikset (bataattikuutiot kannattaa esikypsentää) ja sekoita. Lisää tomaattimurskaa niin, että kasvikset voivat kypsyä sen porinassa. Murenna mukaan puolikas kasvisliemikuutio ja lisää myös raastettua inkivääriä makusi mukaan. Sekoita muhennokseen vielä maapähkinävoi sekä mahdolliset pavut ja lisää hieman vettä, jos seos meinaa kuivua. Anna hautua kannen alla hiljalleen poristen, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Paahda maapähkinöitä hetki 180 asteisessa uunissa. Ota ulos heti, kun ne alkavat tuoksua. Anna jäähtyä hetki, hieroskele käsien välissä kunnes kuoret irtoavat. Puhalla kuoret pois joko omin keuhkoin tai pienitehoisella hiustenkuivaajalla. Rouhi maapähkinät veitsellä tai monitoimikoneella. (VAROITUS: Tämä menetelmä on täysin amatöörinen ja omakehittelemäni, ei takuita mistään.)

Suurusta muhennos joko okralla tai jauhoilla. Lisää maapähkinärouhe muhennokseen kypsennyksen loppuvaiheessa, tarkista suola ja mahdollisesti pippuri. Juuri ennen tarjoilua saksi sekaan tuoretta korienteria.

Tarjoile riisin kanssa. Lisukkeina toimivat tuore korianteri sekä keitetyt kananmunat tai scrambled eggs.